Täysistunto 15.12.2006 Aila Paloniemi /kesk: Kansalaiseksi kasvamisen pitää olla julkisen vallan ykkösasia. Osallistuminen opitaan osallistumalla. Tämä nostaa avainasioiksi oppilaitosten toimintakulttuurin, oppilaskuntatoiminnan, kerhotoiminnan, yhteistyön järjestöjen kanssa sekä yhteisöllisten oppimismenetelmien, muun muassa opintokerhojen kehittämisen. Näillä eväillä myös kateissa oleva kouluviihtyvyys paranisi. Sekä opetusministeriö että Opetushallitus ovat onneksi oivaltaneet tämän. Arvoisa puhemies! Ehdotan kansalaistaidon palauttamista oppiaineeksi kouluun. Nykyinen kansalaistaitojen opetus läpäisyperiaatteella oppilaanohjauksen tunneilla yläkoulun ensimmäisellä luokalla taikka yhteiskuntaopin tunneilla ei mielestäni riitä vastaamaan tähän monipuoliseen haasteeseen. Liian monen nuoren kansalais- ja elämänhallintataidot ovat pahasti hukassa, miten toimitaan yhteiskunnassa, ryhmässä, suhteessa kanssaihmisiin, kuinka suunnitellaan jatko-opintoja ja elämää yleensä. Kaikki nämä asiat vaativat mielestäni perusteellisempaa opastusta. Täysistunto 18.12.2006 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Lääkekustannusten nopea kasvu on viime aikoina ollut paljon esillä kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa kustannukset kasvavat nopeammin kuin naapurimaissamme. Uuden lääkkeen kehittäminen on kallista, se on hyvin tiedossa oleva asia. Huomattavasti huonommin tiedossa oleva asia on se, että yksittäisen lääkkeen elinkaaren kokonaiskustannuksista suurin osa aiheutuu markkinoinnista. Lääkkeen kehittäminen on siis markkinointia halvempaa. Mitäpä jos lääkärit kauppanimen sijasta kirjoittaisivatkin reseptiinsä lääkkeen geneerisen eli vaikuttaja-aineen nimen. Voitaisiinko tällä tavoin markkinointikustannuksia vähentää? Markkinointikustannuksethan maksavat kuluttaja ja veronmaksaja. Olemme jo nyt geneerisellä substituutiolla onnistuneet taittamaan lääkekustannusten jyrkimmän nousukäyrän. Täysistunto 18.12.2006 Aila Paloniemi /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun sijaishuollon painopistettä on ehdottomasti siirrettävä laitoksista perhehoitoon päin. Näin on tehty esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Siellä 70-80-prosenttisesti lähtökohtaisesti lapsi tai nuori sijoitetaan perheeseen. Perhehoidosta sanon vielä, että se on paitsi inhimillinen, myös taloudellisesti erittäin kannattava ratkaisu verrattuna laitoshoitoon. Laitoshoidon kustannukset ovat hyvin lyhyessä ajassa nousseet noin 60 prosenttia Suomessa, ja tämä ei voi olla järkevä kehitys, että kuntiin rakennetaan lisää lastenkoteja. Kyllä pitää voida turvata lapsille oikeus perheenomaiseen hoitoon silloin, kun oma perhe lasta ei pysty kasvattamaan. Täysistunto 11.10.2006 Aila Paloniemi /kesk (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Köyhien lapsiperheiden tilanteen parantamisessa aivan keskeistä on sosiaalisen tuen turvaaminen peruspalveluissa, kuten neuvoloissa, päivähoidossa, kouluissa ja kotipalvelussa. Sosiaalityössä perinteisesti noudatettu kokonaisvaltainen työote pitää ulottaa koko perus- ja lähipalvelukenttään. Suurissa kunnissa juuri tässä ovat sosiaalityöntekijöiden mukaan suurimmat ongelmat. Kunta- ja palvelurakennetta uudistettaessa asiaan pitää kiinnittää vahvasti huomiota. On välttämätöntä lisätä resursseja kotipalveluihin. Jos kotipalvelua ja tilapäistä lastenhoitoapua olisi tarjolla myös lapsiperheille, kuten oli lamaa edeltävänä aikana, voisimme ehkäistä muun muassa uupumista ja yksinhuoltajien hoivaköyhyyttä. Keskustan eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeänä perhetyön aseman vahvistamista sosiaalityössä. Ongelmaperheitä voidaan auttaa kaikkein parhaiten menemällä sisään perheiden arkeen. Monia perheitä pitäisi tänä päivänä opastaa esimerkiksi ruuanlaitossa, talouden suunnittelussa ja lasten kehityksen tukemisessa Yhteiskunnassamme moni asia perustuu kuluttamiseen. Esimerkiksi harrastukset maksavat monelle lapsiperheelle aivan liian paljon. Kuntien nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimessa on pidettävä huolta siitä, että harrastukset ovat myös vähävaraisille lapsiperheille mahdollisia. Harrastuksia on voitava tukea harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta. Taito- ja taideaineiden osuutta koulussa pitää vahvistaa ja kerho- ja harrastustoimintaa lisätä. Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kannustaa etsimään uusia keinoja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Yksinhuoltajien työmarkkina-asema on erityisen vaikea. Yksinhuoltajan on usein mahdotonta sovittaa lastenhoito työaikoihin. Epätyypilliset työajat ja määräaikaiset työsuhteet ovat koskeneet erityisesti alle 35-vuotiaita naisia. Heistä monet ovat yksinhuoltajia. Lähes kaikki iltaisin, öisin ja viikonloppuisin työtä tekevät yksinhuoltajat tarvitsevat sosiaalisen verkostonsa tukea voidakseen ylipäätään käydä töissä ja välttääkseen hoivaköyhyyden. Lapsiperheet kokevat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeaksi. Sekään ei ole enää aina selvää, että työ takaa riittävän toimeentulon. Kun ennen pärjättiin yhden huoltajan palkalla, nyt tarvitaan kahden panos. Suuri osa perheiden tuloista kuluu asunnon aiheuttamiin kustannuksiin. Suunnan pitää muuttua asuntopolitiikassamme. Huono-osaisuutta lieventäisi, jos tarjolla olisi nykyistä enemmän edullisia vuokra-asuntoja. Täysistunto 10.10.2006 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa herra puhemies. Perhehoitajat eli sijaisvanhemmat hoitavat omassa kodissaan lapsia, nuoria, kehitysvammaisia, vanhuksia ja mielenterveyskuntoutujia. Lasten ja nuorten perhehoitajia kutsutaan myös sijaisvanhemmiksi. Siis perhehoito, se on inhimillinen hoitomuoto, joka on myös neljä, viisi kertaa laitoshoitoa edullisempaa. Lasten ja nuorten sijoittaminen perhehoitoon vaihtelee erittäin voimakkaasti maakunnallisesti. Kanta-Hämeessä perhehoitoon pääsee 53 prosenttia sijoitettavista, kun taas Etelä-Karjalassa ylletään vain 26 prosenttiin. Perhehoidon kannalta parhaita alueita ovat Kanta-Hämeen lisäksi Pohjois-Karjala, Keski-Suomi ja Keski-Pohjanmaa. Näillä alueilla kunnat ovat yhdistäneet lastensuojelun sijoittamispalvelujaan keskitettyihin yksiköihin. Keskitetyt yksiköt voivat valmentaa ja tukea sijaisperheitä yksittäisiä kuntia paljon paremmin. Eri puolilla Suomea onkin käynnistetty useita yhteistyöhankkeita maakunta- ja seutukuntatasoisen yhteistyön lisäämiseksi perhehoidossa. Täysistunto 19.9.2006 Aila Paloniemi /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On olennaisen tärkeää, että kansaneläkkeen ostovoiman kasvattamisen lisäksi panostetaan myös eläkeläisten palveluihin, niiden oikea-aikaisuuteen ja vaikuttavuuteen. Hyvinvointipalvelujen tuottamiseen on satsattu tällä hallituskaudella ennätysmäärä rahaa. Nykyhallitus on korottanut kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia 350 miljoonalla eurolla ja panostanut palvelujen kehittämiseen runsaat 200 miljoonaa euroa. Aivan varmasti kaikki eläkeläiset hyötyvät sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamisesta, ja sivumennen sanoen, en ole kyllä huomannut, että kokoomus hallituskausillaan tai myöhemminkään olisi ollut yhtään kiinnostunut kaikkein pienintä eläkettä saavien aseman parantamisesta. Arvoisa puhemies! Eläkeläisten hyvinvointia pitää ja voi kohentaa myös parantamalla kotona asumisen mahdollisuuksia. Asumisen hankaluudet, puuttuvat pesutilat taikka hissit, pitää korjata julkisella rahoituksella. Kotipalveluihin ja kotihoivaan on voitava satsata ja työvoimaa on hyödynnettävä myös niin, että esimerkiksi ulkoilussa taikka siivouksessa voivat auttaa muutkin kuin korkeakoulutetut työntekijät. Eläkeläisten osallisuutta yhteiskunnassa pitää lisätä myös tarjoamalla kaikille halukkaille mahdollisuuksia esimerkiksi liikuntaan ja kulttuuripalveluihin. Kulttuuri- ja liikuntasetelit voisivat olla tässä yksi vaihtoehto. Täysistunto 13.9.2006 Aila Paloniemi /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Eheytetty koulupäivä oikein ymmärrettynä ja vapaaehtoisuuteen perustuen, kuten tässä kävi ministerin puheesta ilmi, tarjoaa oivallisen kehikon kehittää koulua avoimempaan ja luovempaan suuntaan. Tulokset kokeilukouluista ovat erittäin hyvät. Taide- ja taitoaineiden ja taidekasvatuksen asemaa pitää voida kouluissa vahvistaa. Vain 11 prosenttia oppilaista pääsee taiteen perusopetuksen piiriin tänä päivänä. Täysistunto 3.5.2006 Aila Paloniemi /kesk (ryhmäpuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Elämänlaadun keskeiset elementit ovat hyvä terveys, riittävä toimeentulo, psyykkinen hyvinvointi ja hyvät sosiaaliset verkostot - myös ikäihmisillä. Muun muassa Stakesin tuottama tutkimus ikääntyneiden fyysisestä ja psyykkisestä tilanteesta kertoo, että harjoitettu yhteiskuntapolitiikka on yleisesti ottaen onnistunut myös ikääntyneiden hyvinvoinnin turvaamisessa. Odotettavissa oleva elinikä on viimeisten 20 vuoden aikana pidentynyt. Hyvien toiminnallisten elinvuosien määrä on lisääntynyt ilman, että raihnaisuusvuosien määrä olisi kasvanut. Haavoittuvin ryhmä ovat yli 80-vuotiaat. Heidän palveluissaan on parantamisen varaa. Omaishoito on saanut tällä hallituskaudella oman lain. Omaishoidon kautta on pystytty merkittävästi vähentämään vanhusten laitossijoittamista. Koska omaishoitaja on usein itsekin ikäihminen, hän tietenkin tarvitsee tukea ja kuntoutusta jaksaakseen. Ammattitaitoisesti, räätälöidysti ja asiakaslähtöisesti järjestetystä tukitoiminnasta on saatu hyviä tuloksia. Sitä on kokeiltu, muun muassa Vanhustyön keskusliitton on kokeillut sitä. Esimerkiksi dementoituneiden kotihoitoa on voitu pidentää ja samalla on säästetty jopa yhteiskunnan kustannuksia. On erittäin valitettavaa, että monet kunnat ovat lyhytnäköisesti karsineet juuri omaishoidon tukeen varattuja määrärahoja. Ruotsalaistutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että kulttuuri- ja taidelaitoksissa vierailevat ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin muut. Myös Suomessa on saatu suunnitelmallisesti ohjatusta ryhmätoiminnasta tuloksia, jotka osoittavat vanhusten psykososiaalisen hyvinvoinnin parantuneen selvästi. Vapaa-ajan yhdistystoiminnan, ystävyysverkoston ja erilaisten harrastusten on todettu liittyvän hyvään terveyteen itsellisinä aivan samalla tavalla kuin liikunnan, tupakoimattomuuden tai laihduttamisen. Yhteisöllisyyden lisäämiseen meidän pitää yhdessä löytää uusia keinoja. Täysistunto 19.12.2005 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa herra puhemies! On liikuttavaa havaita, että kokoomus on nyt niin kovin huolissaan lapsiperheiden toimeentulosta, vaikka lapsiperheiden köyhyys lisääntyi sen ollessa hallituksessa. Kokoomus muun muassa leikkasi hallituksessa ollessaan lapsilisiä vuonna 95. Nykyhallituskauden aikana perhepolitiikan suunta on totaalisesti muuttunut. Väestö ikääntyy Suomessa Italian lisäksi Euroopan unionin maista ennätysvauhtia. Tiedossamme on hyvin myös se, että terveyspalvelujen tarve kasvaa selvästi 65 ikävuoden jälkeen. Stakesin tuoreet selvitykset osoittavat kuitenkin, ettei ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen kasvu olisikaan niin suuri kuin on luultu. Palvelutarpeen huippu ajoittuu kahteen viimeiseen ihmiselämän vuoteen ja terveydenhuollon kohdalla viimeisiin elinkuukausiin. Silloin erityisesti erikoissairaanhoidon kalleimpien hoitojen käyttö lisääntyy. Täysistunto 27.9.2005 Aila Paloniemi /kesk (esittelypuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Ehdotan lakialoitteessani, että opintotukea myönnettäessä sovellettavia vanhempien tulorajoja korotetaan 15 prosentilla. Vanhempien tulorajoja ei ole tarkistettu vuoden 93 jälkeen vastaamaan elinkustannusten ja palkkatason kehitystä, joten tarveharkinta on kiristynyt ja puolituloisista perheistä tulevien opintotuki on reaalisesti pienentynyt. Lakimuutos parantaisi siis kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden taloudellista asemaa. Täysistunto 1.6.2005 Aila Paloniemi /kesk :Arvoisa puhemies! Nyt on korkea aika ymmärtää, että reserviin jääneet voimavaramme, ihmiset työpaikoilla, heidän kykynsä ja luovuutensa on otettava todellakin käyttöön. Luovuutta tukeva ympäristö on sellainen, jota ihmiset muutenkin kaipaavat työssään. Siinä on vapautta, luottamusta, haastetta, vuorovaikutusta ja letkeää leikkimieltä, kuten tuore työministeriön julkaisu kuvaa. Syvällistä ja laajalle ulottuvaa korjausliikettä siis tarvitaan kansallisessa toimintaympäristössämme. Luovuus ei näy välttämättä suurina innovaatioina, pikemminkin kyse on vähemmän näkyvästä kyvystä uudistua, oppia uutta ja soveltaa sitä lisäarvoa tuottavasti käsillä oleviin tehtäviin. Oppimisen ja luovuuden väliset yhteydet ovat toisiaan tukevia. Työ ymmärretään kuitenkin usein toiminnaksi, joka tapahtuu sen jälkeen, kun se on opittu. Elinikäisen oppimisen kannalta tällainen koulutuksen ja työn vastakkain asettelu on niin ikään haitallista. Täysistunto 27.4.2005 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnö luuli olevansa tässä salissa oikein nokkela heittäessään, että ilmeisesti yksikään keskustalainen ei ole ollut köyhä, kun ei ymmärrä, että raha on ainoa asia, joka auttaa köyhyyteen. Olen itse yhdeksänlapsisen pienviljelijäperheen tytär pohjoisesta Keski-Suomesta, enkä usko, että hyväosainen ed. Sirnö kykenee edes kuvittelemaan sitä totaalista köyhyyttä, joka monilla pientiloilla vallitsi, niin minun kotonani kuin monilla muillakin tiloilla, 50- ja 60-luvun Suomessa. Voin valistaa ed. Sirnöä myöhemmin tarkemmin tästä köyhyysasiasta. Arvoisa puhemies! Pidän järkevänä kehitysyhteistyöministeri Paula Lehtomäen esiin nostamaa ajatusta kehitysavun kohdemaiden karsimisesta. Olemme nyt mukana noin 40 maassa jonkinlaisilla panostuksilla. Ratkaisisiko tasaisempi tulonjako joidenkin avustusmaiden köyhyysongelmaa? Kahdenvälisen kehitysavun volyymia voisimme lisätä kumppanuusmaissa, ja kaikkein köyhimpien maiden avustusta tulisi niin ikään lisätä. Nuo kumppanuusmaathan ovat Vietnam, Nepal, Nicaragua, Etiopia, Kenia, Tansania, Mosambik ja Sambia. "Kun autat kehitysmaan naista, autat koko perhettä." Tämän lausahduksen kuulin muun muassa Nigerissä, yhdessä maailman köyhimmistä maista, jossa minulla oli vuosia sitten tilaisuus tutustua Unicefin kyläohjelmiin. Sielläpä tosiaan näkyikin tuo asia. Kun naiset saivat opetusta luku- ja kirjoitustaidossa, tietoa terveellisestä ravinnosta, puhtaasta vedestä, terveydenhoidosta, ehkäisystä, koko yhteisön tilanne parani. Afrikkalaisten naisten uskomaton sitkeys ja into opiskeluun ja työntekoon Unicefin tuella rakennetuissa naistentaloissa sen jälkeen, kun raskaat perheaskareet oli tehty, ansaitsi ja ansaitsee hatunnoston. Pienellä avulla saatiin ihmeitä aikaan. Täysistunto 12.4.2005 Aila Paloniemi /kesk: Jokaisen Suomessa asuvan nuoren on asuinpaikasta riippumatta saatava mahdollisuus monipuolisiin harrastuksiin ja itsensä kehittämiseen. Nuorisolaki asettaa kunnille tavoitteellisia palveluja, mutta subjektiivisiksi oikeuksiksi niitä ei ole esitetty. Kunnat voivat siis jatkossakin päättää itse palvelujen toteutuksesta. Lakisääteisiin nuorisolautakuntiin ei ehdoteta palattavaksi, mutta nuorten ääni on saatava paremmin kuuluviin muuten ja nuoret on todellakin otettava vihdoinkin vakavasti heitä koskevissa asioissa. . Arvoisa puhemies! Yksi esimerkki kunnallisen nuorisotyön uusista kuvioista, joita itsekin sain olla valmistelemassa, on Jyväskylässä toimiva nuorten kulttuurinharrastajien perustama yhdistys Väristys. Yhdistyksellä on ostopalvelusopimus Jyväskylän kaupungin kulttuuritoimen, sen kulttuurisen nuorisotyön, kanssa. Yhdistyksen toimintaympäristönä on kulttuuriklubi Siperia, luovan toiminnan tila, jossa 13-29-vuotiailla nuorilla on mahdollisuus omaehtoiseen taiteen ja kulttuurin harrastamiseen vapaa-aikana. Nuoret suunnittelevat, tuottavat ja järjestävät toimintaa itse, mutta nuorille myös tarjotaan mahdollisuuksia osallistua erilaisiin taideprojekteihin, kursseille jne. Arkisin tuon Siperian tiloissa toimii Jyväskylän kaupungin työllisyyspalvelujen Esr-projektina nuorten taidetyöpaja työttömille 17-24-vuotiaille nuorille. Siperian toiminta tarjoaa mahdollisuuksia nuorten omista kiinnostuksen kohteista kumpuavaan kulttuuritoimintaan. Se työllistää kulttuuri-, nuoriso- ja taidealan ammattilaisia ja täydentää kaupungin nuorisotyötä sekä kulttuuripalvelutarjontaa. Pidän erittäin tärkeänä, että kulttuuritoimintaa voidaan toteuttaa myös nuorilta nuorille -periaatteella. Toiminta perustuu nuorten aloitteisiin. Nuoret siis toteuttavat ideansa mahdollisimman pitkälle itse mutta saavat tarvittaessa tukea ja apua kulttuuriklubin työntekijöiltä. Toivoisin tämän tyyppisten mallien leviävän ja lisääntyvän, koska itse ainakin siellä Jyväskylässä näin, että sellainen toiminta, johon nuoret todellakin voivat alusta lähtien panna sormenjälkensä, ehdottaa, ideoida, kehittää, kiinnostaa nuoria. Täysistunto 9.2.2005 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Suomessa on 80-luvulta alkaen syntynyt maailman terveimpiä lapsia ja lasten hyvinvointi parantui aina 90-luvun puoliväliin saakka. Kolmannes suomalaislapsista voi Marjatta Bardyn vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan oikein hyvin. Pienehkölle mutta valitettavasti laajenevalle joukolle lapsia on kasaantunut vakavia ongelmia, eikä tilanne tuosta muutaman vuoden takaisesta tutkimuksesta ainakaan ole kovin paljon parantunut. Jopa kolmannes lapsista ei tutkimusten mukaan voi hyvin. Suurimmat huolenaiheet heillä ovat luonteeltaan mielen ja vuorovaikutuksen ongelmia. Lapsilla voi olla puutteita perushoivassa taikka itsearvostuksessa, ja he oireilevat päivittäin. Yhtenä syynä suomalaisten perheiden ja lasten pahoinvoinnin taustalla on lama ja sen seurauksena hyvinvointipalveluiden leikkaukset. Me olemme vasta hitaasti kuromassa näitä leikkauksia umpeen. Täysistunto 21.12.2004 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Ensin on aivan pakko antaa palautetta ed. Tuloselle, joka päätteli, että minulla, ensimmäisen kauden kansanedustajalla, ei voi olla historian tuntemusta, että minä en voi ensinnäkään muistaa tai tietää 90-luvun lamasta. Ed. Tulonen, en täällä silloin ollut, olin toimittajana muun muassa tekemässä juttuja niistä leikkauksista ja teidän tekemistänne huonoista päätöksistä. Jos ed. Tulonen ei ymmärrä, että täältä eduskunnasta tihkuu tietoja ulospäin, niin kannattaisi avata eduskunnan ovi ja käydä siellä ulkopuolisessa yhteiskunnassa katsomassa ja kuuntelemassa. Suosittelen toiseksi uudeksi uraksi myös toimittajan uraa, se on erinomaisen hyvä. Täysistunto 20.12.2004 Aila Paloniemi /kesk: Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen linja on selkeä. Olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa, joka nojaa itsenäiseen puolustukseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja uudistuvaan aluepuolustusjärjestelmään. Tämä linja on selkeästi kuvattu hallituksen selonteossa ja sitä tukevassa puolustusvaliokunnan mietinnössä. On myös syytä korostaa, että tämä linja on presidentin ja valtioneuvoston yksimielisesti hyväksymä. Suomen turvallisuusratkaisut ovat meidän oloihimme sopivat, ja niillä on kansan yleisen mielipiteen tuki. Turvallisuuspoliittista keskustelua on leimannut sekavuus, jonka ovat aiheuttaneet osa kokoomusopposition edustajista ja eräät ulkoasiainvaliokunnan hallitusryhmien jäsenistä. Keskustelu on erityisesti pyörinyt sotilaallinen liittoutumattomuus -käsitteen ympärillä. Olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa, sillä emme ole sotilasliiton jäseniä. Olemme osa Euroopan unionin vahvistuvaa turvallisuusyhteisöä, mutta Euroopan unioni ei sopimusrakenteeltaan eikä kapasiteetiltaan täytä sotilasliiton piirteitä eikä se itsekään ole sellaiseksi julistautunut. Täysistunto 13.10.2004 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Lasten ihmisoikeuksiin liittyy kansainvälisesti aivan samoja ongelmia kuin naisten oikeuksiin: köyhyys, ihmiskauppa, sotilaalliset konfliktit ja pakolaisuus. Lapset ovat jatkuvasti vakavien ihmisoikeusloukkausten uhreja. Erityisen suuressa vaarassa tässä suhteessa ovat vähemmistöihin kuuluvat ja vammaiset tytöt. Monissa kulttuureissa tyttöjen ihmisoikeuksia rikotaan edelleen räikeästi esimerkiksi silpomalla heidän sukuelimensä. Lasten aseman parantamisen aseellisissa konflikteissa pitää olla yksi Suomen prioriteeteista. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä sitä, että Suomi toimii aktiivisesti lapsisotilaiden käyttöä vastaan ja pyrkii pienaseiden kaupan ja käytön valvontaan ja rajoittamiseen. Selonteossa ei ole riittävästi analysoitu erityisesti aseellisten konfliktien yhteydessä tyttöihin kohdistuvan väkivallan erityispiirteitä ja seurauksia. Lasten ihmisoikeuksien toteutuminen ei Suomessakaan ole kehittynyt pelkästään myönteisesti. Lapsen edun pitäisi ja pitää olla ensisijainen kaikissa niin kansallisissa kuin kansainvälisissä lapsia koskevissa viranomaisten päätöksissä. Pidän erittäin tärkeänä, että tämä painotus on kirjattu valiokunnan mietintöön. Olen iloinen, että Suomi saa vihdoin pitkän odottelun jälkeen lapsiasiainvaltuutetun viran. Vastaavat virathan on perustettu muihin Pohjoismaihin jo vuosia, vuosia sitten. Myös lastensuojelulain uudistaminen on menossa ja erittäin tarpeellinen. . Täysistunto 21.9.2004 Aila Paloniemi /kesk (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! On totta, että kaikki sairaanhoitajamme käytännöllisesti katsoen ovat tällä hetkellä työllistettyjä, mutta samaan aikaan 4 000 koulutettua lähihoitajaa odottaa kortistossa töitä, siis 4 000. Perushoitajien eli nykyisten lähihoitajien virat on muutettu sairaanhoitajan viroiksi. Tämä ei voi olla järkevää työnjakoa, sillä perushoito sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ei ole muuttunut mihinkään vuosien saatossa. Perushoitoa tekemään pitäisi palkata lähihoitajia, jotta sairaanhoitajat voisivat tehdä niitä töitä, joihin heidät on koulutettu. Ja kunnilla ja sairaanhoitopiireilläkin on nyt tässä asiassa kyllä sananvaltaa. Täysistunto 27.5.2004 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Ruotsissa on yhtä sosiaalityöntekijää kohti 6,5 perhettä. Suomessa vastaava luku on 60, jopa 100. Sosiaali- ja perhetyön resurssit eivät riitä perheiden, lasten ja nuorten tukemiseen riittävän ajoissa. Varhaisen puuttumisen hyvä ajatus ei lastensuojelussa nyt toteudu. Millä tavalla tilannetta aiotaan korjata? Täysistunto 12.5.2004 Aila Paloniemi /kesk: Hallitus tekee töitä kansalaisten työurien pidentämiseksi sekä alku- että loppupäästä. Meidän on tehtävä kaikkemme tietysti myös työelämän kehittämiseksi niin, että työssä todella jaksetaan pidempään. Monia suomalaisia työpaikkoja vaivaa vuorovaikutuksen puute ja huono johtajuus. Työssä ei jakseta, elleivät työntekijät koe kuuluvansa joukkoon ja elleivät työntekijät myöskin tule kuulluiksi. Työelämän pitäisi myös pystyä joustamaan esimerkiksi lapsiperheiden elämäntilanteen mukaan. Työtä voidaan tehdä yhteisesti sopien ohi kahdeksasta neljään -ajattelun. Haluan kannustaa monimuotoisempien työaikamallien käyttöönottoon. Suuri kysymys on sukupolvenvaihdos työpaikoilla. Meiltä puuttuu edelleen selkeää tutkimusta ja tietoa ikääntyvien työntekijöiden osaamisesta ja kyvystä oppia uutta. Vastoin yleistä myyttiä kaikenikäiset voivat oppia uutta eikä työpaikkojen sosiaalista pääomaa ja kilpailukykyä suinkaan yksiselitteisesti lisää se, jos kaikki rekrytoivat vain nuoria. Tasapainoisessa työpaikassa on kaikenikäisiä työntekijöitä ja heidän panostaan myös osataan arvostaa. Arvoisa puhemies! Rakennetyöttömyydestä johtuvat työvoimareservit on kaikin keinoin saatava käyttöön. Työllisyysohjelman tarjontapuolella lähes kaikki on tehty. Suurta kasvua ei sitä kautta ole näköpiirissä. Työmarkkinoille on saatava uutta vetoa. On arvioitu, että työmarkkinoille olisi nopeasti tulossa jopa 100 000 ihmistä, jos vain saisimme kysynnän voimistumaan. Odottaminen pahentaa työttömien ja piilotyöttömien ongelmaa. Meidän on saatava saman pöydän ympärille laaja rintama sopimaan siitä, miten rakenteellisen työttömyyden ja heikosti työllistyvien kova ydin saadaan sulamaan. On saatava aikaan työllisyyttä koskeva yhteiskuntasopimus. Ongelmaa ei todellakaan voi ratkaista vain rakentamalla pitkäkestoisia tukia. Ilman osaamista, koulutustason nostoa ja elinikäisen oppimisen periaatteen viemistä todellakin käytäntöön emme selviä tulevista haasteista. Vain korkealla ja monipuolisella osaamisella, myös kädentaitojen osaamisella, kykenemme parantamaan kilpailukykyämme, luomaan uusia innovaatioita ja soveltamaan oppimaamme. On helppo yhtyä lopuksi Pekka Himasen ajatukseen siitä, että it-alan lisäksi luovan talouden kärjiksi aletaan nostaa kulttuuri- ja hyvinvointialoja. Potentiaali molemmilla alueilla on mittaamattoman suuri. Täysistunto 28.4.2004 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Meidän on nähtävä se tosiasia, että valtion omien työpaikkojen vähentäminen maakunnista on heikentänyt olennaisesti tasapainoisen aluekehityksen mahdollisuuksia. Häviäjiä ovat olleet sekä maakunnat että täyteen ahdettu Pääkaupunkiseutu. Alueellistamisella pitääkin nyt järkevästi pyrkiä vaihtamaan suuntaa. Se pitää tietenkin tehdä kunkin alueen omia vahvuuksia vahvistamalla ja erinomaisen hyvällä harkinnalla. Nykytilanne tarjoaa hyvät perustelut alueellistamiselle, kun tiedämme, että suuri osa valtion henkilöstöä siirtyy lähivuosina eläkkeelle. Keskushallinnossa, sen piirissä, paiskii töitä Pääkaupunkiseudulla noin 22 000 ihmistä, ja heistä vajaat 14 000 jää eläkkeelle taikka siirtyy muualle vuoteen 2015 mennessä. Nyt on oikein hyvä aika miettiä, tehdäänkö hallinnossa oikeita asioita oikeissa paikoissa ja oikeilla tavoilla. Alueellistamisen tarpeista on viimeisten vuosien aikana onneksi vallinnut laaja yhteiskunnallinen yksimielisyys. Todellisten linjanvetojen aika on nyt. Täysistunto 31.3.2004 Aila Paloniemi /kesk (ryhmäpuheenvuoro): Vammaisten oikeudet nostetaan tässä selonteossa ensimmäistä kertaa yhdeksi Suomen lähivuosien ihmisoikeuspoliittiseksi painopisteeksi. Myös hallitusohjelmassa vammaispolitiikka saa entistä suuremman painoarvon. Tavoitteena on edistää vammaisten ihmisten itsenäistä elämää, tasavertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista yhteiskuntaan. Jo rakennetun ympäristön esteet vaikeuttavat vammaisten oikeutta liikkua vapaasti tai osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Myös joukkoliikennettä tulee kehittää esteettömyyden periaatteella. Vammaisten henkilöiden täytyy voida valita asuinpaikkansa. Tähän saakka valintaa on rajoittanut se, että asuinkunta on kotikuntalain mukaan sidoksissa palveluja ja tukitoimia alun perin järjestävään kuntaan. Myös vammaisten työllistymisessä on paljon parantamisen varaa. Laki sosiaalisista yrityksistä ja yhdenvertaisuuslaki tähtäävät osaltaan vammaisen henkilön työllistymis- ja kouluttautumisedellytysten parantamiseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Liian usein esteenä työllistymiselle ja vammaisten yhdenvertaiselle asemalle ovat kuitenkin syrjivät asenteet ja ennakkoluulot. Täysistunto 17.12.2003 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! On ensiarvoisen tärkeää, että haemme uusia työmuotoja nuorten sosiaaliseen vahvistamiseen. Voimme hyvin kuvitella, mitä yhteiskunnalle merkitsee se, jos nuori syrjäytyy 25-vuotiaana työelämästä ja jää erilaisten tukien varaan kymmeniksi vuosiksi ennen eläkeikäänsä, verrattuna siihen, että sama nuori sijoittuu pätevän koulutuksen saaneena työelämään ja tuottaa työllään yhteiskunnalle hyvinvointia tuon saman 40 vuoden ajan, tietysti myös itselleen hyvinvointia. Eli nuoriin kannattaa sijoittaa. Tapoja, joilla se tehdään, on jatkossa mietittävä entistä tarkemmin. Olen iloinen siitä, että lasten taidekasvatuksen merkitys on oivallettu ja että siihen myös satsataan. Lasten kulttuurikeskusten verkosto Taikalamppu saa tuplasti rahaa edellisvuoteen verrattuna. Ei voi kyllin korostaa taidekasvatuksen merkitystä ehjäksi kasvamisen välineenä, tasapainoisen identiteetin kehittymisen rakennuspuuna. Kulttuuripolitiikan kytkemisessä arkielämään ja taiteen soveltavassa käytössä on muutenkin tapahtumassa läpimurto. Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen luovuuden voimavarojen aikaisempaa monipuolisemmasta käytöstä. Terveyttä kulttuurista -verkosto ja monet muut toimijat vievät nyt taidetta systemaattiseksi osaksi hoitotyötä ja kuntoutusta. Kannatan lämpimästi kulttuuriministeri Karpelan esillä pitämää ajatusta siitä, että taide voi ja sen pitää olla nykyistä vakiintuneemmin osa terveydenhuollonkin arkea. Täysistunto 9.12.2003 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset ed. Ben Zyskowiczille. Te olette ehdottomasti keskustan paras mainosmies tässä eduskunnassa. Kiitos siitä! Ed. Lindénille haluan sanoa, että tiedän ja tunnen tosi paljon opiskelijoita oma opiskeleva aikuinen poikani, fiksu sitä paitsi, mukaan lukien, jotka nimenomaan valittavat opinto-ohjauksen puutetta. Tietoa, ohjausta, neuvoa ei milloin mistäkin syystä saa aika ajoin ollenkaan. Tiedän paljon opiskelijoita, jotka joutuvat haalimaan laajoja tutkintoon kuulumattomia opintoja ihan pelkästään varmuuden vuoksi ja sillä tavalla, että ne eivät millään tavalla tue toisiaan, koska tiedon puutetta ja opinto-ohjauksen puutetta on niin paljon. Olen kyllä sitä mieltä, että yliopistoilla todella on tekemistä näitten opintoprosessien kehittämisessä ja nimenomaan opinto-ohjausosastossa. Täysistunto 24.4.2003 Aila Paloniemi /kesk: Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman Kulttuuri-osuus on lyhyt, mutta siinä on tärkeitä painotuksia. Yhtenä osviittana pidetään valtioneuvoston taide- ja taiteilijapoliittista periaatepäätöstä. Taide- ja taiteilijapoliittisessa ohjelmassa taide on nostettu tieteen rinnalle yhteiskunnan kehittämisessä. Ohjelmassa lähdetään siitä, että taide- ja kulttuuripalvelut on määriteltävä peruspalveluiksi. Luovassa hyvinvointiyhteiskunnassa kulttuuri ja erityisesti taide sen ytimenä mainitaan keskeiseksi osaksi yhteiskuntaa uudistavaa ja kehittävää innovaatioperustaa, uuden tiedon, taidon, osaamisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta. Kulttuurin merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Sillä on kasvava merkitys kaupunkien talouksille ja imagon luojana, kun kilpaillaan asuinpaikoista, yrityksistä ja matkailijoista. Esimerkiksi Englannissa on selvitetty, että jokainen kulttuuriin sijoitettu punta palautuu 1,7-kertaisena takaisin. Kulttuuri luo sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kehittää taitoja ja parantaa elämisen laatua. Kulttuurilla on terapeuttinen vaikutus ja se luo yhteisöjen identiteettiä. Kulttuuri on myös väline työelämän ja työyhteisöjen kehittämisessä. Arvoisa puhemies! Opetushallitus arvioi viisi vuotta sitten ensimmäisen kerran valtakunnallisesti peruskoulussa ja lukiossa annettavaa taideaineiden opetusta. Siinä kävi ilmi, että koko maassa peräti joka kolmas musiikin ja kuvaamataidon opettaja on epäpätevä. Tulisiko mieleenkään, että matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa tai kieliä esimerkiksi opettaisi ihminen, joka ei ole pätevöitynyt alalleen?