VANHUSTENHOITOA KEHITTÄMÄÄN

Eduskuntavaalien keskeiset teemat liittyivät peruspalvelujen järjestämiseen. Erityisen paljon oli esillä vanhustenhuolto. Yli 90 prosenttia 75-vuotta täyttäneistä suomalaisista asuu kotona. 75:n ikävuoden jälkeen niiden kansalaisten osuus, jotka tarvitsevat kotiapua, tuettuja asumispalveluja tai laitoshoitoa lisääntyy.
Vanhustenhuollossa on selviä ongelmia. Hoitolaitoksissa ei aina ole riittävästi hoitohenkilökuntaa, jotta voitaisiin taata inhimillinen elämän ehtoo. Kotihoitopalveluita on paikoin aivan riittämättömästi tarjolla, samoin vanhusten ongelmiin erikoistunutta henkilökuntaa, lääkärit mukaan lukien. Tästä huolimatta suuri osa maassamme toimivista vanhusten hoitolaitoksista suoriutuu tehtävistään erinomaisesti.
On lukemattomia kuntia, jotka ovat panostaneet vanhusten kotipalveluihin ja palvelutarjonta näyttää eri mittareilla mitaten olevan riittävää.

Yksi tämän hallituksen päätehtävistä on vanhustenhuollon kehittäminen. Tehtävä on pääasiassa kuntien, mutta valtion on myös kannettava vastuunsa. Tavoitteena tulee olla kotona asumisen tukeminen niin pitkälle kuin mahdollista. Kauas Suomesta ei tarvitse lähteä, kun haetaan mallikelpoista vanhustenhuoltojärjestelmää. Sellainen löytyy Tanskasta. Resurssit, jotka Tanskassa on mahdollista sijoittaa esimerkiksi vanhusten kotihoitoon ovat kuitenkin aivan toista luokkaa kuin Suomessa.

Vanhustenhuollon henkilöstöresurssien merkittävää lisäämistä on vaadittu aivan oikeutetusti. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin kysyttävä, mistä tällainen henkilöstöresurssi otetaan? Sairaanhoitajien työttömyys on Suomessa tällä hetkellä kahden prosentin luokkaa, perus- ja lähihoitajien työttömyys hieman korkeampi mutta mitään merkittävää työvoimareserviä meillä ei ole tällä hetkellä olemassa.

Viime joulukuussa julkaistiin arvostetussa Medical Care-tiedelehdessä Stakesin tutkijoiden artikkeli, jossa todettiin että hoitajien hyvät työolot lisäävät myös vanhusten hyvinvointia. Hoitohenkilöstön kiire ja heikot vaikutusmahdollisuudet lisäävät vanhusten liikkumisen rajoittamista ja antipsykoottisten lääkkeiden käyttöä pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Vastaavasti kun hoitajilla on mahdollisuus vaikuttaa työhönsä ja käyttää kykyjään, rajoitteita käytetään vähemmän. Tutkijat korostivat, että vanhusten laitoshoidossa tulisi kiinnittää erityistä huomioita hoitohenkilöstön mahdollisuuksiin tarjota asukkaille hyvä elämänlaatu pienimmällä mahdollisella lääkemäärällä. Tämä toteutuu parhaiten osastoilla, joilla hoitajat voivat vaikuttaa työhönsä ja käyttää siinä opittuja taitojaan ja kykyjään. Kyse on pitkälti toimintatavoista ja johtamiskulttuurista. Myös rakenteelliset tekijät, kuten osaston koko ja erikoistuminen tiettyyn asiakasryhmään vaikuttavat. Lähtökohtana on tietysti riittävä henkilöstömäärä.

Taide ja kulttuuri perusoikeudeksi

Taiteen ja kulttuurin pitäisi olla myös laitoksissa asuvien ulottuvilla.
Taide ja kulttuuri virkistää aisteja. Maalatessaan ihminen alkaa nähdä enemmän värejä ja musiikkia harrastaessaan ihminen kuulee enemmän kuin normaalisti. Henkilökunta on tässä avainasemassa, sanoo aiheesta muutama vuosi sitten väitellyt Assi Liikanen. Hän uskoo, että nuoretkin kiinnostuisivat vanhustenhuollosta, jos henkilökunta voisi paremmin toteuttaa omia ideoitaan ja luovuuttaan. Vanhustyön ei missään pitäisi olla vain rutiininomaista pesemistä ja syöttämistä.

Liikanen pisti tässä taannoin yleisönsä ajattelemaan ja kertoi esimerkin kotikaupungistaan Mikkelistä; vanhainkodin asukkaat näkevät ikkunoistaan konserttisali Mikaelin. Siellä soitetaan konsertteja puolityhjille saleille ilta toisensa perään. Ja yhteiskunta maksaa. Jos vanhuksille ryhdyttäisiin järjestämään tilapäistä apua, hekin voisivat joskus päästä yleisöksi musiikista nauttimaan.

Viheralueilla liikkuminen, kasvien kasvattaminen ja kasvun seuraaminen vaikuttaa merkittävästi huonokuntoisten laitosvanhusten hyvinvointiin. Vanhukset haluavat nähdä kasveja, puita, pensaita ja kukkia. Ulkoilu tuottaa iloa ja piristää mieltä. Se myös parantaa keskittymiskykyä ja unen laatua, selvittää Erja Rappe mielenkiintoisessa puutarhatieteen väitöskirjassaan.
Jos vanhainkoteihin ja palvelutaloihin haluttaisiin järjestää nykyistä enemmän apua, asukkaat pääsisivät myös ulkoilemaan. Eikä ulkoilussa avustavien tarvitse olla korkeakoulun käyneitä, riittää kun he osaavat kohdata ihmisen.
Suomen Gerontologian tutkimuskeskuksen johtaja, professori Taina Rantanen kertoi ulkoilun puutteesta kuvaavan esimerkin virkaanastujaisissaan; Eräs iäkäs vanhainkodissa asuva rouva oli ihmetellyt sitä, miksi matot viedään ulos säännöllisesti mutta asukkaita ei juuri koskaan!

Aila Paloniemi
kansanedustaja (kesk)
Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston jäsen