20.9.2007
VAMMAISTEN OPISKELUMAHDOLLISUUDET TURVATTAVA
Valtion ylläpitämät ja vielä toistaiseksi omistamat viisi ammatillista
erityisoppilaitosta ovat rahoitusvaikeuksissa. Syy on selvä, koulutuskysyntä on
jatkuvasti kasvanut ja oppilaitosten on pitänyt samaan aikaan lisätä
ammattialavaihtoehtoja sekä kuntouttavaa ja valmentavaa koulutusta
vaikeavammaisille.Rahoitus ei ole seurannut tehtävien lisääntymisen tahdissa.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että valtion ammatilliset erityisoppilaitokset
joutuvat vähentämään aloituspaikkoja, ellei budjettiin saada tarvittavaa
lisärahaa. Tilanne on erityisen huolestuttava siksi, että juuri näissä
oppilaitoksissa koulutuksensa saava opiskelijaryhmä vaatii erityishuomiota. He
tarvitsevat muun muassa räätälöityjä ratkaisuja opiskelujen sujumiseksi.
Vaikka ryhmä on lukumäärältään pieni, se on erittäin haavoittuva ja ilmeisessä
syrjäytymisvaarassa. Koulutusjärjestelyt vaikuttavat ratkaisevasti nuorten
mahdollisuuksiin elää itsenäistä, täysipainoista elämää.
Budjettivajeen lisäksi valtion ammatillisten erityisoppilaitosten jatko
huolestuttaa muutenkin. Opetusministeriö on esittämässä näiden oppilaitosten
siirtämistä muille koulutuksen järjestäjille. Mahdollinen siirto ei kuitenkaan
ole yksinkertainen ja se vaatii perusteellisen selvityksen.
Ammatillisen erityisopetuksen hallinnon järjestäminen pitää arvioida
toiminnallisista lähtökohdista. Valtion pitää voida seurata erityisopetuksen
toteutusta, opiskelijamääriä, sijoittumista ja kustannuksia. Erityisopetuksen
kehittäminen tutkimuksen ja käytännön yhteistyöllä sekä resurssikeskustoiminta
koko maata kattavana tulee varmistaa. Suomessa on oltava edelleenkin taho,
jonka vastuulla vaativien erityisryhmien riittävän laadukas koulutus on.
Hälyttävät esimerkit koulujen omistuspohjan siirrosta tulevat Norjasta ja
Ruotsista. Norjassa lakkautettiin vuonna 1994 ammatillisten opintojen
näkövammaisten linja ja vastuu opetuksen järjestämisestä siirrettiin
alueelliselle ylläpitäjälle. Norjan kokemusten mukaan näkövammaiset, jotka
eivät pärjää integroidussa opetuksessa, eivät muutoksen jälkeen ole enää
suorittaneet ammattitutkintoa. Norjan valtion tilintarkastusvirasto sekä
läänien tarkastajat ovat antaneet huomautuksia siitä, että erityisopetus ei
toteudu, kuten pitäisi.
Ruotsissa on 4-5 alueellista reusrssikeskusta. Näkö-kuulo- ja aistivammaisten
osalta on kuitenkin jäänyt sopimatta se, että yksi keskuspaikka ottaa
vastuulleen ydinosaamisen, tiedon ja taidon koordinoinnin. Nyt niin ei ole vaan
keskukset tekevät päällekkäistä työtä.
Tämänkaltainen kehitys ei voi olla suomalaisen, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa
korostavan koulutuspolitiikan mukaista.
Aila Paloniemi
kansanedustaja (kesk)
Opetushallituksen johtokunnan pj
Sivistys- ja tiedejaoston jäsen