SYLILLISEN TAHTOISIN KERRALLAAN
Siunattu kesä. Pasteeraan pitkästä aikaa omassa oikeassa kodissani enkä oikein tiedä mihin ryhtyä. Heti kun eduskuntakiireet hellittivät ja sain nukuttua univelat pois, aloin suunnitella tekemisiä. Ikkunat pitää tietysti pestä, komerot tyhjentää ja työpisteen asiapapereista notkuvat hyllyt inventoida. Lapsen kanssa on riennettävä puuhamaahan, sukulaisissa on vierailtava, kolumneja kirjoitettava ja lukemattomien kesätapahtumien kutsuun vastattava…
Päätä särkee ja vatsaa vääntää pelkkä ajatuskin. Aikataulusta tulee taaskin kireä.
Onneksi yläkerran isäntä järjesti kunnon helteen. Meikäläisenkin oli pakko pysähtyä ja vain olla. Terveellistä ajateltavaa sain muutaman päivän lomasella ystäväperheen luona Joutsassa. Heräsin kuin horteesta katsellessani nelilapsisen perheen arkista elämää. Ei tiukkoja aikatauluja, ei stressiä, ei huutoa eikä mekastusta ! Maailman hermottomin perheenäiti Sari antoi lastensa, jopa 1,5- ja 3-vuotiaiden leikkiä rauhassa isossa pihassa. Tukea ja apua he saivat tarvitessaan. Pihasauna lämpeni joka päivä ja uima-allas (edellisen asukkaan rakentama ) oli ahkerassa käytössä. Aamu aloitettiin kunnon puurolla ja muukin ateriointi noudatti konstailematonta linjaa. Keskusteluja käytiin rauhallisessa hengessä. Kaikki saivat äänensä kuuluviin eikä kukaan jäänyt syrjään.
Olen harvoin tavannut niin kohteliaita ja hyväkäytöksisiä 9- ja 10-vuotiaita, kuin Tammisen perheen Reko ja Tuure, nuoret näyttelijän- ja soittajan alut ovat. Yhtä harvoin olen nähnyt niin onnellisia, kesästä ja auringosta kaiken irti ottavia pikkuisia, jotka antaumuksella sottasivat itseänsä hiekassa ja läträsivät vedessä suunnilleen koko valveillaoloaikansa. Illalla valvottiin ja grillattiin ruokaa yhdessä naapureiden kanssa. Aamulla nukuttiin pitkään.
Joutsan reissu muistutti olennaisesta. Tärkeintä eivät tosiaankaan ole siistit kaapit (emme asu niissä) eivätkä kirkkaat ikkunat. Paljon olennaisempaa on uskaltaa pysähtyä, antaa aikaa ja tilaa itselle ja toisille. Tajuan, että oman pikku perheeni parhaat kesämuistot ovat syntyneet juuri noista pienistä kiireettömistä yhdessäolon hetkistä.
Kulttuuri on kesäni suola ja sokeri. Jyväskylän Kesän Kielletyt laulut, M.A Nummisen ja pianisti Mika Siekkisen huikea aikamatka takaisin 60-luvun lopulle nauratti ja hykerrytti. Numminen poistettiin poliisisaattueessa festivaalista nelisenkymmentä vuotta takaperin, kun hänen laulujensa aiheiden katsottiin loukkaavan yleistä järjestystä ja siveellisyyttä. Nyt Aaltosalin täysi yleisö hihkui riemusta, kun suoraan sukupuolioppaista sanoitettu "Jenkka ulkosynnyttimistä" taikka "Mitä nuoren aviomiehen on syytä muistaa" -kappaleet rävähtivät soimaan. Nykyajan nuoren on varmaan vaikea ymmärtää, miksi kyseiset kappaleet tai vaikkapa kesy "Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa" pidettiin visusti Yleisradion soittolistojen ulkopuolella vuosikausia. 60-luvulla viimeksi mainittu teos kuulemma loukkasi eduskuntaa ja kiihotti juomiseen !
Kotona Kyyjärvelläkin on mukava käydä. Olen helpottunut, kun näen omin silmin, että kaksi vanhapoikaveljeäni ja liki yhdeksänkymppinen isäni selviävät olosuhteisiin nähden hienosti. Kun kuusikymmentä vuotta naimisissa olleesta parista joutuu viimeiselle matkalle lähtemään ensimmäisenä vaimo, voi suru ja elämän tarkoituksettomuus viedä mukanaan myös miehen. Vaikka kaipaus on pohjaton, löysi minun rakas isäni, sodan käynyt tervaskanto vielä uuden vaihteen elämäänsä. Hänen silmänsä tuikkivat lapsenlapsille, ja uskokaa tai älkää politiikalle. Tiedän, että minulla, ensimmäisen kauden kansanedustajalla on paras mahdollinen kriitikko ja sparraaja isässäni. Arki ei katoa elämästäni eikä "pissi" nouse päähän, tapahtuipa jatkossa mitä tahansa.

Rentoa elokuuta ja innostusta alkavaan syksyyn Teille kaikille !

Aila Paloniemi
kansanedustaja
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapj