RIITTÄVÄTKÖ RAHAT NUORTEN ELÄKKEISIIN?

Riittävätkö rahat nuorten eläkkeisiin - mitä iloa on 100 miljardin euron eläkerahoista ? Näin haastava kysymys heitettiin Suomi-Areenan seminaarissa Porissa heinäkuussa. Sain kunnian avata seminaarin ja osallistua vilkkaasti virinneeseen keskusteluun.
Otsikon kysymys on usein esitetty. Vuonna 1992 Työeläkevakuuttajat, TELA ja Eläketurvakeskus teettivät kyselyn aiheesta, silloin 60 prosenttia vastaajista oli varmoja siitä, etteivät rahat riitä.
Tänään voimme perustellusti todeta, että rahat ovat paitsi riittäneet, myös eläkkeiden taso on noussut. Ei liene suuri yllätys kenellekään, että Suomi ikääntyy Italian ohella nopeimmin Euroopassa. Tähänhän me olemme pyrkineetkin. Suomalaisten terveiden elinvuosien määrä on lisääntynyt ilman että raihnaisuusvuosien määrä olisi samaan aikaan kasvanut.

Aivan olennainen osa tätä kehitystä menee suomalaisen sosiaaliturvan piikkiin. Vaikka eriarvoisuus tulonjaossa on ikävä kyllä kasvanut, olemme edelleen muiden pohjoismaiden ohella tasa-arvoisimpien maiden joukossa maailmassa. Tasa-arvo tukee talouskasvua. Talouskasvu ja työeläketurva puolestaan ovat monin eri tavoin kytköksissä toisiinsa.

Kun vertaillaan Suomen eläketurvan tasoa muihin EU-maihin, huomaamme sen olevan varsin matalan. Esimerkiksi vanhuseläkeläisten toimeentulotaso suhteessa muuhun väestöön on jopa EU 15 -maiden keskitason alapuolella. Näihin vertailuihin pitää toki suhtautua varovasti, sillä ne eivät huomioi vaikkapa asumiseen taikka palveluiden saatavuuteen liittyviä asioita.

Koko väestön hyvinvoinnin kattavuudesta on joka tapauksessa pidettävä huolta. Minkään sukupolven vastuun sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksesta ei kuitenkaan pitäisi kasvaa kohtuuttoman suureksi. Eläkeläisten luku kasvaa ja työssä käyvä väki vähenee - järjestelmän paineet on kyettävä purkamaan oikeudenmukaisella tavalla. Muun muassa näihin haasteisiin meidän on lähitulevaisuudessa vastattava.

Paitsi työeläkejärjestelmän rahastoinneilla, suomalaisten harmaantumiseen on varauduttava muun muassa vähentämällä julkista velkaa, uudistamalla työeläkejärjestelmää, nostamalla työllisyysastetta ja vähentämällä työttömyyttä, lisäämällä työn tuottavuutta ja edistämällä monin eri tavoin kilpailukykyä ja osaamista.

Sosiaaliturva, hyvinvointipalvelut mukaan lukien ovat se perusta, jolla luomme luottamusta ja turvaa niin kanssaihmisiin kuin yhteiskunnan instituutioihinkin. Sosiaaliturvan pitää jatkossakin huolehtia niiden ihmisten toimeentulosta, jotka eivät sitä itse työllään enää pysty hankkimaan. Hyvinvoinnin kestävyys ei kuitenkaan ole pelkästään julkisen talouden asia. On pidettävä huolta siitä, että vero- ja maksurasitus pysyy kohtuullisena eivätkä eläke- ja hoitomenot paina alleen esimerkiksi osaamiseen sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan investoimista.  

Työeläkeuudistuksessa eläkkeiden kertymää rukattiin vastaaman paremmin nykyistä työelämää. Eläkettä kertyy nyt 18 ikävuodesta lähtien, sitä kertyy myös kaikilta lastenhoitoajoilta ja eläke määräytyy koko työuran tienesteistä. Aika hyvin otettiin vastaan myös ajatus myöhentää keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää kahdella, kolmella vuodella.

Pelkät taloudelliset kannustimet eivät tietenkään riitä työntekijöiden houkuttelemiseksi pysymään pidempään työelämässä. Hyvinvointi ja kansalaisten varallisuus sekä tulotaso on noussut. Eläkkeen kartuttaminen korkeaan ikään saakka ei ole kaikkien mielestä tärkeää. Hyväkuntoiset ikääntyneet haluavat tehdä muutakin, vaikkapa viettää virikkeellistä vapaa-aikaa. Ellei nykyinen työelämä tunnu mielekkäältä ja ellei sitä koeta antoisaksi, sieltä lähdetään myös entistä helpommin pois. Työelämän sisällöllinen kehittäminen ja kaikkien työntekijöiden luovuuden käyttöönotto on siksi tärkeämpää kuin koskaan.

Aila Paloniemi
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapj
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen