Viiden kunnan sanomat 5.10.2006

HYVÄN ELÄMÄN RESEPTEJÄ
 
Karstulan Mieslaulajat järjesti viime sunnuntaina lukion auditoriossa sykähdyttävän musiikillisen ilotulituksen. Olli Oikarin käsikirjoittama ja Seppojuhani Ruotsalaisen ohjaama Elämää suomalaismetsissä taipui monikymmenpäisen kuoron, orkesterin ja mainioiden naisten yhteispelillä reheväksi savottajätkien elämän kuvaukseksi. Yleisö iloitsi ja kuorolaiset nauttivat itsensä likoon laittamisesta.

Kulttuurin tekemisen ja kokemisen onkin monissa tutkimuksissa todettu lisäävän hyvinvointia ja työkykyisyyttä, vähentävän masentumisen mahdollisuutta ja jopa lisäävän elinvuosia. Kulttuurin ja taiteen pitäisi olla jokaisen ulottuvilla asuinpaikasta ja iästä riippumatta. Ruotsinkieliselle pohjanmaalle leimallista ovat juuri kuoroharrastukset, talkoot ja vahva yhteisöllisyys. Siinäpä reseptiä väestön paremmalle terveydelle ja pidemmälle iälle.    

Taide ja kulttuuri muuten virkistää aisteja. Maalatessaan ihminen alkaa nähdä enemmän värejä ja musiikkia harrastaessaan ihminen kuulee enemmän kuin normaalisti. Kulttuuriharrastukset myös ehkäisevät syrjäytymistä. Erityisesti hoitolaitoksissa ja palvelutaloissa pitäisi olla monipuolista taide- ja kulttuuritarjontaa. Henkilökunta on tässä avainasemassa, sanoo aiheesta muutama vuosi sitten väitellyt Assi Liikanen. Hän uskoo, että nuoretkin kiinnostuisivat vanhustenhuollosta, jos henkilökunta voisi paremmin toteuttaa omia ideoitaan ja luovuuttaan. Vanhustyön ei missään pitäisi olla vain rutiininomaista pesemistä ja syöttämistä.

Liikanen pisti tässä taannoin yleisönsä ajattelemaan ja kertoi esimerkin kotikaupungistaan Mikkelistä; vanhainkodin asukkaat näkevät ikkunoistaan konserttisali Mikaelin. Siellä soitetaan konsertteja puolityhjille saleille ilta toisensa perään. Ja yhteiskunta maksaa. Jos vanhuksille ryhdyttäisiin järjestämään tilapäistä apua, hekin voisivat joskus päästä yleisöksi musiikista nauttimaan.
Samaisesta Mikkelistä löytyy myös hieno esimerkki ikäihmisten kulttuuriharrastuksesta. Teatteriryhmä Kutkutuksessa näyttelijäporukkaan kuuluu yli kahdeksankymppisiäkin. He myös osallistuvat huikeiden näytelmiensä käsikirjoitukseen, dramatisointiin ja ohjaukseen!

Viheralueilla liikkuminen, kasvien kasvattaminen ja kasvun seuraaminen vaikuttaa merkittävästi huonokuntoisten laitosvanhusten hyvinvointiin. Vanhukset haluavat nähdä kasveja, puita, pensaita ja kukkia. Ulkoilu tuottaa iloa ja piristää mieltä. Se myös parantaa keskittymiskykyä ja unen laatua, selviää Erja Rappen mielenkiintoisesta puutarhatieteen väitöskirjasta. Jos vanhainkoteihin ja palvelutaloihin haluttaisiin järjestää nykyistä enemmän apua, asukkaat pääsisivät ulkoilemaan. Eikä ulkoilussa avustavien tarvitse olla korkeakoulun käyneitä, riittää kun he osaavat kohdata ihmisen.
Suomen Gerontologian tutkimuskeskuksen johtaja, Taina Rantanen kertoi ulkoilun puutteesta kuvaavan esimerkin virkaanastujaisissaan; Eräs iäkäs vanhainkodissa asuva rouva oli ihmetellyt sitä, miksi matot viedään ulos säännöllisesti mutta asukkaita ei juuri koskaan !

Terveydenhuollon antamat liikuntaohjeet eivät nekään kannusta senioria liikkumaan. Joka kymmenes vanhus muistaa lääkäriltä saamistaan liikuntaohjeista vain kiellon liikkua. Kolmasosa ei muista, että liikunnasta olisi puhuttu sanaakaan. Lääkäreiden ja muiden ammattilaisten harkitsemattomat varoitukset siis voivat ratkaisevasti sammuttaa ikäihmisten liikunnan kipinän. Vanhustenhuollon laadun parantamisessa  riittää tekemistä vielä pitkään.

Aila Paloniemi
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
www.ailapaloniemi.net