NAISTEN ASEMA TYÖELÄMÄSSÄ

NAISTEN ASEMA TYÖELÄMÄSSÄ:

HUONOSTI PALKATTUJA, KORKEASTI KOULUTETTUJA

Suomi on ollut naisten ansiotyöhön lähtemisen eturintamassa. Tällä hetkellä naisten työllisyysaste on 66 %, yksitoista prosenttia korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin. Valtaosa naisista työskentelee tilastokeskuksen mukaan myyjän, siivoojan, sihteerin, tuote-esittelijän taikka lastenhoitotyön ammateissa. Miesten yleisimmät ammatit ovat vastaavasti kuljetusalan eri työtehtävät, maanviljelijät, koneasentajat ja -korjaajat sekä myyjät. Se, että naiset ja miehet toimivat työelämässä eri aloilla ja eri ammateissa on selvästi pohjoismainen piirre.

Matti Vanhasen hallitus kirjasi laajimmat ja konkreettisimmat tavoitteet naisten ja miesten työelämän tasa-arvon saavuttamiseksi kuin mikään aikaisempi hallitus. Samapalkkaisuuden toteuttaminen, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä vanhemmuuden kustannusten tasaaminen ovat tavoitteita, joiden puolesta teemme hartiavoimin työtä. Haasteita riittää.

Vaatimus samapalkkaisuudesta ei ole mikään uusi asia. Kansainvälisen työjärjestön, ILO:n samapalkkaisuutta koskeva yleissopimus on vuodelta 1952. Euroopan yhteisössä samapalkkaisuusvaatimus on ollut kirjattuna Rooman sopimuksessa vuodesta 1957. Perussopimusta täsmentävä samapalkkaisuusdirektiivi hyväksyttiin 70-luvun puolivälissä.

Suomessa naisen euro on edelleen noin 80 senttiä. Kyse ei ole kuitenkaan suoraan palkkaerosta vaan tulotason erosta naisten ja miesten välillä. Naisista suurempi osa työskentelee aloilla, joiden palkkataso on ollut perinteisesti matala. Ammateissa, joissa työskentelee paljon naisia palkkaerot ovat kapeammat kuin miesvaltaisilla aloilla.
Tilastokeskuksen kesällä ilmestyneen tutkimuksen mukaan yksityissektorilla työskentelevä mies ansaitsee lähes joka ammatissa enemmän kuin nainen. Naisvaltaisella palvelualalla miespuoliset johtajat, esimiehet, toimihenkilöt sekä suorittavan työn työntekijät ansaitsevat keskimäärin 600-1000 euroa enemmän kuin vastaavissa tehtävissä työskentelevät naiset. Terveydenhuoltoalalla esimerkiksi miespuolinen mielisairaanhoitaja ansaitsee noin 800 euroa enemmän kuin samalla ammattinimikkeellä työtä tekevä nainen. Sosiaalialalla ero on pienempi, sielläkin kuitenkin mies tienaa noin 100 euroa enemmän kuin nainen. Myös myyntityötä tekevillä ero palkassa on miesten hyväksi.
Naisten palkkojen jälkeenjääneisyys on iso epäkohta yhteiskunnassamme.
Kaikki palkkaerot eivät ole palkkasyrjintää. Palkkoihin vaikuttavat monet seikat, muun muassa työmarkkinoiden eriytyminen nais- ja miesaloihin, koulutus, työkokemus, työtehtävät ja esimerkiksi vuorotyöt. Siitä huolimatta pelkästään sukupuolesta johtuvia perusteettomia palkkaeroja on edelleen.
Samapalkkaisuuden esteitä tutkineen selvityshenkilö Tuulikki Petäjäniemen mukaan samoissa tehtävissä samalla alalla työskentelevät naiset saavat 2-6 prosenttia pienempää palkkaa kuin miehet. Palkkaerot ovat suuremmat tuloasteikon yläpäässä kuin sen alapäässä. Mitä paremmin palkatuista tehtävistä on kyse, siitä suuremmat palkkaerot ovat. Tämä siitäkin huolimatta että naiset ovat tänä päivänä keskimäärin miehiä koulutetumpia. Me naiset siis hyödymme koulutuksestamme vähemmän kuin miehet ja ansaitsemme suhteellisesti vähemmän kuin saman koulutuksen saaneet miehet. Petäjäniemen selvityksestä ilmeni että naiset ovat miehiä arempia pyytämään palkankorotusta. Naiset pelkäävät työpaikan saannin vaarantuvan liian korkeaan palkkatoiveeseen.

Julkisesta keskustelusta saa helposti käsityksen, että Suomessa yritysten johtotehtävissä ja korkeilla hallituspaikoilla on suuri määrä naisia. Näin ei kuitenkaan ole. Yksittäisistä naisjohtajista ja vaikuttajista tehdyt jutut julkisuudessa luovat todellisuutta paremman kuvan. Naisten osuus johtotehtävissä on kohonnut varsin hitaasti, esimerkiksi vuonna 1995 ja 2000 kuntasektorilla naisjohtajien osuus ei ole kasvanut. Valtiolla naisten osuus johtajista oli noin 35 % ja yksityisellä sektorilla vain 26 %.
Eduskunnan ja kuntien päättäjinä naisten osuus on kasvanut vuodesta -95 muutamilla prosenttiyksiköillä. Viime vaaleissa eduskuntaan valituista naisia oli 38%.
Alkuvuodesta julkaistu Euroopan komission raportti sukupuolten tasa-arvosta osoittaa, että työelämän johtotehtävissä naisten osuus Suomessa ei yllä edes Euroopan unionin keskitasolle. Kun naisjohtajien osuus kaikissa EU-maissa on keskimäärin 31 prosenttia, jää määrä meillä Suomessa vain 29 prosenttiin. Parempia tässä suhteessa ovat esimerkiksi Ruotsi ja kaikki Baltian maat. Kunnostaudumme sen sijaan sukupuolten välisissä palkkaeroissa, ne ovat meillä pohjoismaiden suurimmat. Myös pätkätöitä ja työttömyyttä on meillä muita pohjoismaita yleisemmin.
Kesäkuun alussa voimaan astunut, kolmikannassa valmisteltu tasa-arvolaki tähtää perusteettomien sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseen. Lain taustalla on EU:n työelämän tasa-arvodirektiivin täytäntöönpano. Uusi laki velvoittaa työnantajaa edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työehdoissa ja erityisesti palkkauksessa, parantamaan naisten ja miesten tasapuolista sijoittautumista erilaisiin tehtäviin sekä luomaan heille yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen. Myös sukupuoleen perustuvaa syrjintää on ennalta ehkäistävä. Laki velvoittaa laatimaan palkkavertailun, joka tuo esiin naisten ja miesten palkkaerot. Tasa-arvolakiin on kirjattu myös työnantajan velvollisuus huolehtia mahdollisuuksien mukaan siitä, ettei työntekijä joudu sukupuolisen häirinnän tai ahdistelun kohteeksi.
Vaikka Suomessa työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen sujuu monissa suhteissa hyvin, naisten ja miesten tasa-arvoisuutta työmarkkinoilla heikentää myös se, että vanhemmuuden kustannukset rasittavat äidin työantajaa enemmän kuin isän. Perhevapaakustannusten epätasainen jakautuminen pienentää naisten palkkoja ja vie naiset pitkiksi ajoiksi pois työelämästä. Tämä, pitkien opiskeluaikojen ja pienempien palkkojen lisäksi, vaikuttaa luonnollisesti naisten työeläkekertymään. Äitiysloma on tarkoitettu äidille, mutta isätkin voisivat käyttää vanhempainvapaata reilusti enemmän kuin nyt. Äidit käyttävät perhevapaita selvästi enemmän kuin isät. Jos äidit ovat liian kauan poissa työelämästä, OECD:n tutkimuksen mukaan heidän uramahdollisuutensa heikentyvät pysyvästi.
Selvityshenkilö Janne Metsämäki luovutti syyskuun lopussa raporttinsa, jossa hän esitti toimenpidekokonaisuutta isien perhevapaiden käytön lisäämiseksi ja perhevapaakustannusten tasaamiseksi. Uusia toimenpiteitä tasa-arvon lisäämiseksi työelämässä on välttämätöntä tehdä vaikka nykyinen hallitus on jo toteuttanutkin monia onnistuneita työn ja perheen yhteensovittamista tukevia päätöksiä. Niistä vähäisimpiä eivät ole osittaisen hoitorahan korotus ja osittaisen hoitovapaan laajentaminen koskemaan myös peruskoulun 1- ja 2 -luokkalaisten vanhempia. Lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa koskevalla lakiuudistuksella vähennetään lasten yksinäistä aikaa koulun jälkeen. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on olennainen tasa-arvoa lisäävä tekijä.
Vanhemmuuden kustannusten tasaamiseen on löydettävä oikeudenmukaiset keinot. Ne eivät saa heikentää työllistämisedellytyksiä millään aloilla.
Isiä on myös kannustettava perhevapaiden laajamittaisempaan käyttöön. Neuvoloissa tulisi antaa tietoa jo raskauden alkuvaiheessa molempien vanhempien oikeudesta perhevapaisiin. Selvitysmiehen raportissa ehdotetaan perhevapaalainsäädännön joustavoittamista ja eri taloudessa asuvien vanhempien mahdollisuutta käyttää vanhempainvapaita tasa-arvoisesti. Nämä kaikki ovat tervetulleita ehdotuksia. Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haataisen tehtävä on asettaa kolmikantainen työryhmä pohtimaan selvitysmiehen ehdotusten käytäntöön viemistä. Tavoitteena on, että jo ensi syksynä eduskunta saa päätettäväkseen esityksen perhevapaiden kustannusten tasaamisesta ja uudesta vanhempainvakuutuksesta.
Työvoimatutkimuksen mukaan työssä olevien suomalaisten määrä on tällä hetkellä 2.4. miljoonaa eli 32 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työllisyysaste on 68 prosenttia. Alkuvuodesta naisten työllisyys kasvoi selvästi miesten työllisyyttä paremmin. Tämän taustalla oli hyvä työvoiman kysynnän kasvu naisvaltaisilla aloilla kuten terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluissa sekä vähittäiskaupassa.
Suomessa 60 % alle kolmivuotiaista lapsista hoidetaan kotona ja 3-5- vuotiaistakin joka kolmas. Useimmiten lasta hoitaa kotona äiti. Monet naiset kokevat uran ja äitiyden yhteensovittamisen vaikeaksi: 27 prosenttia hieman yli 40-vuotiaista naisista, joilla on ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeinen tutkinto, on lapsettomia. Suomessa lapsettomat naiset ansaitsevat keskimäärin 77 % miehiin verrattuna, kun taas kahden lapsen äidit ansaitsevat noin 63 % miesten palkkoihin verrattuna.
Nuoret naiset joutuvat ahtaalle elämän ruuhkavuosina. Kuinka selvitä perheen perustamisesta, etenemisestä uralla, sairastelevien lasten hoitamisesta, taloushuolista ja kotitöistä? Nuoret naiset kärsivätkin usein unettomuudesta ja väsymyksestä ja tuntevat masennusta. Naiset ovat kaiken lisäksi äärettömän tunnollisia. Koko paletti pitäisi jaksaa hoitaa täydellisesti, vaikka kotitöiden jakamisessa ei ole vieläkään riittävästi edetty. Tässäkin suhteessa meidän naisten pitäisi paremmin pitää puolemme.
Juha Antilan työministeriölle tekemässä raportissa "Veteen piirretty viiva" naiset menevät sairaana töihin miehiä useammin. Mitä korkeampi asema organisaatiossa, sitä yleisemmin on oltu töissä sairaana. Naisjohtajat ovat kaikkien sitoutuneimpia töihinsä. Kaikki kyselyyn vastanneet naisjohtajat kertoivat tehneensä sairaana kotona töitä.
Vaikka naisten työllisyys on parantunut miehiä nopeammin, naisia on silti edelleen enemmän työttömänä kuin miehiä. Naisten työttömyys ja pätkätyöt ovat valitettavasti lisääntyneet. Niitä naisia, joilla ei ole työpaikkaa johon voisi perhevapaalta palata on yhä enemmän. Tätä tilannetta pyritään helpottamaan uudella vuosilomalailla, joka parantaa pätkätyöntekijän asemaa. Peräkkäisten synnytysten ja pätkätöitten ansiosidonnaisia päivärahoja on parannettu. Noin neljännes palkansaajista työskentelee määrä-aikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa.
Suomalaisnaisilla on muita EU-maiden naisia enemmän määräaikaisia työsuhteita. Pätkätyöläiset ja osa-aikaiset työntekijät ovat tyypillisesti nuoret ja koulutetut naiset. Peräti 44 prosenttia 20-29-vuotiaista naispuolisista työntekijöistä tekee pätkätyötä Kaikenikäisistä akavalaisista naisista 20 prosenttia työskentelee määräaikaisessa työsuhteessa, akavalaisista miehistä vain 8%. Pätkätyösuhteet ovat yleisimpiä valtiolla ja kunnilla, myös koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalialalla on paljon lyhyitä työsuhteita. Viime vuonna yli puolet valtion määräaikaisista työntekijöistä työskenteli korkeakouluissa. Tieteentekijöiden liiton jäsenistä kaksi kolmesta on pätkätöissä. Tämä johtuu mm tutkimustyön usein lyhytjännitteisestä rahoituksesta. Niin kauan kuin varmuutta turvallisesta työsuhteesta ei ole, nuorilla naisilla on vaikeuksia uskaltaa ryhtyä lasten hankintaan ja perheen perustamiseen.
Osa-aika- ja tilapäistyöt ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että meillä Suomessakin on suuri joukko ihmisiä, joille työssäkäynti ei takaa köyhyysrajaa ylittävää elantoa. EU:ssa käytettävällä suhteellisuusmittarilla mitaten maassamme on työtä tekeviä köyhiä noin 180 000. Naisilla, nuorilla ja heikosti koulutetuilla on suurin riski ajautua tähän joukkoon. Nuorilla ja korkeasti koulutetuilla köyhyys on todennäköisesti väliaikaisempaa ja liittyy yleensä opiskeluvaiheeseen. Köyhyys on pysyvämpää vähemmän koulutetuilla ja iäkkäillä ihmisillä. Myös yrittäjien köyhyysriski on suurempi kuin palkansaajien.
Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa. Ensi vuonna juhlimme naisten äänioikeuden 100-vuotisjuhlia. Samalla suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa vaalikelpoisuuden. Tänä päivänä me naiset olemme osaltamme kantamassa vastuuta niin yrityksissä, järjestöissä, kunnissa kuin eduskunnassakin. Me olemme tehneet työmme perusteellisesti ja motivoituneesti. Me emme ole saaneet mitään ilmaiseksi, saavutuksemme ovat vaatineet kovaa työtä ja ponnistelua. Työ jatkuu. Yhteiskuntamme ei ole naisten, eikä miesten. Yhteiskuntamme on yhteinen.