Lapset aikuisten armoilla


Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa joutuu todistamaan lähes 200.000 suomalaislasta. Kymmenen prosenttia näistä lapsista on itse joutunut väkivallan uhriksi. Kesäkuun 2002 ja vuoden 2003 lopun välillä Suomessa surmattiin yksitoista alle 15-vuotiasta lasta, kymmenessä tapauksessa surmaajana oli lapsen oma äiti tai isä. Näin todetaan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion eduskunnalle tekemässä pikaisia toimia edellyttävässä selvityksessä.

Väkivallan näkeminen tai kokeminen omassa perheessä on lapselle äärimmäisen traumaattinen kokemus, josta useimmat kärsivät psyykkisesti lopun ikänsä. Vauvojen pahoinpitelyjä tunnistetaan Suomessa erityisen huonosti. On arvioitu, että jopa 600 vauvaa pahoinpidellään joka vuosi, kaltoinkohdeltujen vauvojen luvuksi arvioidaan peräti 2400.

Perheväkivallan taustalla ovat useimmiten päihde- ja mielenterveysongelmat. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan osa vanhemmista kärsii tämän lisäksi vaikeista persoonallisuushäiriöistä. Juuri nämä vanhemmat eivät useimmiten
halua hoitoa, vaikka sitä olisi tarjolla. Näissä perheissä lasten pahoinpitely ja kaltoinkohtelu vain jatkuu ja me annamme sen tapahtua. Miksi? Eikö lapseen kohdistuva väkivalta olekaan Suomessa rikos? Aikuisten oikeus ajaa liian
monissa tapauksissa lapsen edun edelle ja me puolustamme sitä pontevasti seurauksista välittämättä. Näin käy silloinkin, kun lapsen terveys ja henki on vaarassa. Väitän, että ajoissa toteutettu huostaanotto pelastaisi monen lapsen perhehelvetistä ja olisi näiden lasten kohdalla parasta ja korjaavinta lastensuojelutyötä, mitä voimme tarjota.

Vaikka perhe- ja lähisuhdeväkivalta on yksi pahimpia "kansantautejamme", kuntien valmiudet puuttua siihen ovat vielä hajanaiset ja alkeelliset. Myös kuntapalveluja säätelevät lait ovat toistaiseksi riittämättömät väkivallan ehkäisyyn.

Oikeusasiamiehen selvityksen mukaan esimerkiksi terveydenhoitohenkilöstö piiloutuu usein salassapitovelvollisuuden taakse, eikä tee lastensuojeluilmoituksia, vaikka ilmiselvää aihetta olisi. Sosiaalitoimen kynnys ilmoittaa poliisille lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosten taikka seksuaalisen hyväksikäytön epäilyistä on selvityksen mukaan edelleen aivan liian korkea. Kaikista viranomaisista vain poliisi on lähtenyt tehostamaan toimintaansa.

Ennustan, että lastensuojelun tarve tulee vielä rajusti lisääntymään, kun ilmoitusvelvollisuudesta säädetään uudessa lastensuojelulaissa nykyistä tarkemmin.

Pelkkä lastensuojeluilmoitusten tekeminen ei kuitenkaan riitä kaikkeinheikoimpien auttamiseksi. Meidän on myös järjestettävä riittävät resurssit haasteeseen vastaamiseksi. Viranomaisyhteistyötä on tiivistettävä ja väkivaltaan puuttumiseen on velvoitettava. Neuvoloiden, koulujen, päiväkotien ja terveyskeskusten henkilöstöä on koulutettava tunnistamaan lasten pahoinpitelyt ja seksuaalinen hyväksikäyttö ja tapaukset on voitava tutkia ammattitaidolla ja kiireellisesti. Lapsella on oikeus päästä viipymättä psykiatriseen hoitoon. Tarvitsemme myös lisää kriisi- ja turvakotipaikkoja sekä sijaisperheitä, jotta perheväkivallasta kärsiville lapsille voidaan välittömästi järjestää hyvä hoito ja huolenpito kodin ulkopuolella.



Aila Paloniemi

kansanedustaja
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapuheenjohtaja