20.9.2005

Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2006

Lähetekeskustelu

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiesityksestä on luettavissa paljon hyvää. Yhteisesti sovittu köyhyyspaketti esimerkiksi toisin kuin ed. Kangas täällä väitti, parantaa lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien asemaa.

Asumismenojen omavastuun poisto kohdistuu kaikkein vähävaraisimpiin lapsiperheisiin. Se koskettaa yli 260 000:ta kotitaloutta ja yli 400 000:ta henkilöä, siis myös yksinhuoltajia.

Kansaneläkkeen 5 euron korotus tuntuu pieneltä, mutta on joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan. Kansaneläkkeitä on tämän jälkeen korotettu tällä hallituskaudella yhteensä 12 eurolla kuukaudessa eli saman verran kuin edellisen hallituksen aikana. Tasokorotus nostaa myös muita kansaneläkkeeseen sidottuja etuuksia, muun muassa yleisiä perhe-eläkkeitä, luopumis- ja sukupolvenvaihdoseläkkeitä sekä ylimääräisiä rintamalisiä.

Tärkeitä uudistuksia ovat myös vajaakuntoisten ja vammaisten aseman parantamiset, esimerkiksi työosuusrahan korotus on erittäin tärkeä asia.

Ensi vuoden budjetissa varaudutaan ikääntymisen haasteisiin. Omaishoitajien alinta hoitopalkkiota nostetaan 67 eurolla kuukaudessa 300 euroon kuukaudessa. Siis tulos tulee olemaan 300 euroa, tuo pienin hoitopalkkio. Omaishoitajan ja perhehoitajan hoitopalkkion indeksisuoja paranee, palkkio kytketään palkka- ja hintakehitykseen. Omaishoidon asemaa vahvistaa myös oman lain saaminen.

Ikäihmisten asemaa parantaa oleellisesti ensi vuonna voimaan tuleva sosiaalipalveluihin säädetty hoivatakuu. Se velvoittaa kunnat tekemään palvelutarpeen arvioinnin määräajassa. Hoitotakuu sivumennen sanoen etenee hyvää vauhtia ja sen onnistumisesta on edelleenkin pidettävä huolta. Määrärahoja hoitotakuusta ei ole järkevää leikata.

Erinomaista on, että lääkäripula helpottaa. Terveyskeskuksiin ja sairaaloihin saadaan jo lääkärien sijaisia selvästi paremmin kuin aikaisemmin. Vuosikymmenen loppuun mennessä valmistuu jo 500 lääkäriä enemmän kuin jää eläkkeelle. Samaan aikaan hoitajapula kuitenkin pahenee. Vaikka hoitajien koulutusta on lisätty, me joudumme jatkossa turvautumaan myös ulkomaiseen työvoimaan.

Lapset ja nuoret pääsevät nyt entistä paremmin psykiatriseen hoitoon. Tämäkin on totta. Tulokset eduskunnan 5 peräkkäisenä vuotena lisäämästä lasten psykiatrian määrärahasta kantavat siis kaunista hedelmää.

Työllisyyspolitiikan yksi ilonaiheista on matalan tuottavuuden alojen työllistämistuki, joka suunnataan yli 54-vuotiaiden palkkaamiseen. Alle 2 000 euron palkasta työnantaja voi saada enimmillään jopa 220 euron tuen. Kotitalousvähennys kaksinkertaistuu ja nuorten työllistämistä tuetaan monin eri tavoin. Erinomaisia asioita.

Yrittäjien työterveyshuolto laajenee, kun myös sairaanhoitoa aletaan korvata.

Arvoisa puhemies! Pienen mutta kuitenkin huomattavan särön muuten niin vakaaseen Vanhasen hallituksen uudistuspolitiikkaan toi väylähankkeista käyty pieni kiista. Vaikka perusteluja varmaan löytyy niin Tampereen läntisen ohikulkutien toisen vaiheen kuin Oulussa valtatien 20, Kuusamon tien, parantamiseenkin, aiheutti niin sanottujen ykkös- ja kakkoskorien sekoittaminen suuren pettymyksen. Eduskunnan onkin nyt yhdessä saatava aikaan kirjaus ykköskorin hankkeiden rakentamisesta ja rahoituksesta vielä tällä vaalikaudella.

Pidän myös itsestäänselvänä, että jyväskyläläinen uusi liikenne- ja viestintäministeri hoitaa meille keskisuomalaisille niin kovin tärkeän Lusi-Vaajakoski-tiehankkeen satamaan vielä tällä vaalikaudella. (Ed. Pulliainen: Pitääkö läntisestä ohikulkutiestä ottaa rahat?)

Varoja on irrotettavissa, jos Lohja-Muurla-tien, joka toteutetaan elinkaarimallilla, laskentatapaa korjataan, kuten täällä on esitetty moneen kertaan. Uusia väylien rahoitusmalleja pitää tietenkin myös kehittää. Ei olisi minusta huono idea lohkaista isompi osa valtionyhtiöiden myyntituloista. Aivan perustellusti voitaisiin ohjata isompi osa liikenneinfran kehittämiseen. Tiehankkeita ei pidä nähdä vain menoerinä, vaan olennaisena osana elinkeinopolitiikkaa ja alueiden vahvistamista.

Arvoisa puhemies! Kahteen epäkohtaan haluan puheessani puuttua.

Toisen asteen opiskelijoiden asema jäi kulttuuriministerin hyvistä yrityksistä huolimatta nyt budjetissa korjaamatta. Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja ei ole tarkistettu kahteentoista vuoteen. Lamavuosilta peräisin oleva tulotaulukko ei ole seurannut tulotason kehitystä, joten jo keskituloa vähemmän tienaavissa perheissä opintotuki leikkautuu. Tulorajoja tarkistamalla parantaisimme kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden taloudellista asemaa. Tätä asiaa pitävät kaikkein kiireellisimpänä myös opiskelijajärjestöt. Olen tehnyt aiheesta lakialoitteen ja toivon, että saamme yhdessä korjatuksi tämän selkeän epäkohdan.

Arvoisa puhemies! Budjettiesityksessä leikattaisiin 0,5 miljoonalla eurolla sosiaalialan osaamiskeskusten perusrahoitusta. Tämä ei ole mielestäni järkevää, sillä osaamiskeskukset ovat lyhyessä ajassa ottaneet kehittämistyön koordinaattorin paikan sosiaalialan aluelähtöisessä kehittämistyössä. Ne turvaavat edes jonkinlaisen jatkuvuuden tässä loputtomien projektien Suomessa. Haasteet ikääntymisen talouspaineiden ja yhteiskunnan eriarvoistumisen vuoksi ovat kovat, ja valtionhallinto sälyttää osaamiskeskuksille jatkuvasti uusia tehtäviä, eli perusrahoitusta ei missään tapauksessa pidä leikata.

Arvoisa puhemies! Ed. Virpa Puisto nosti puheessaan esiin lastensuojelun, moni muukin varmaan täällä, mutta erityisesti Virpa Puisto, ja lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän. Suurten kustannusten tasausjärjestelmän synnyttämisen tavoite on varmasti ollut arvostettava, mutta käytännössä tämä tasausjärjestelmä on kuitenkin synnyttänyt lastensuojelun sijaishuoltoon tilanteen, jossa suurten kustannusten kompensaatiolla ohjataankin selvästi myös sijaishuoltopaikkojen valintaa, ja se on osaltaan luonut Suomeen muista Pohjoismaista aivan selkeästi eroavan laitospainotteisen sijaishuollon. Laitoshoidon suhteellisen osuuden kasvu jatkuu edelleen.

Kunnallisten palvelujen ulkoistaminen yhdessä tasausjärjestelmän kanssa lisää laitoshoidon houkuttelevuutta, kun perhehoitoa tukevaa sosiaalityötä ei tarvitse kunnan lisäresursoida. Palvelujärjestelmän organisoiminen jättää tällöin kuitenkin lapsen edun toissijaiseksi lähtökohdaksi sijaishuollon palveluita tuotettaessa. Kun tasausjärjestelmän kompensaation kautta laitossijoittaminen on ollut kunnalle jopa edullisempaa kuin sijoittaminen perhehoitoon, on maassamme sijoitettu perhehoidossa pärjääviä lapsia raskaaseen ja kuitenkin kokonaistaloudellisesti yhteiskunnalle kalliiseen laitoshoitoon. Nyt kunnissa jopa suunnitellaan uusien lastenkotien rakentamista. Toivon syvästi, että lastensuojelua kehitetään muiden Pohjoismaiden tavoin lähtökohtaisesti perhesijoitusten suuntaan. Hämeenlinnan kaupungissa esimerkiksi, jossa on tehty määrätietoista työtä perhehoidon kehittämiseksi, lastensuojelun sijoituksista jopa 70 prosenttia tehdään tällä hetkellä nimenomaan perheisiin.