Keski-Suomessakin järjestetty keskustelutilaisuus
osoitti, että hallituksen avaus kunta- ja
palvelurakenneuudistuksesta on ollut tarpeen. Maailman muutos
pakottaa arvioimaan uudelleen myös kuntien tehtävät ja
tuotantotavat. On voitava vasta kysymykseen, miten turvata
kuntalaisille enemmän ja laadukkaampaa ja miten samalla pitää
kuntien menojen kasvu hallinnassa.
Keskustelu uhkaa kuitenkin ajautua sivuraiteilleen. On syntynyt
kilpailu siitä, kuka keksii esittää suurempia kuntakokoja. Esillä
ovat olleet mm. 40, 70 ja 100 kuntaa. Tällaiset ”peruskuntamallit”
tuntuvat nimenä turvalliselta, mutta samalla ne lopettaisivat yli
300 kuntaa. Tämä ei ole mielestämme oikea tie. Ei liioin sen, että
olisi yksi maakunnan kattava aluekunta ja sitten joukko
”leikkikuntia”, joilla ei olisi lailla määrättyjä tehtäviä tai
rahaa.
Jähmettymättä esitettyihin kolmeen keskusteluvaihtoehtoon olisikin
Keski-Suomessakin katsottava, mitkä jokaisen kuntamme vastuulla
olevista tehtävistä voitaisiin siirtää koko maakunnan tasolla
hoidettaviksi.
Erikoissairaanhoito, koko toisen asteen koulutus, monet
sosiaalitoimen tehtävät, psykiatrinen sairaanhoito, osa muustakin
perusterveydenhoidosta ovat muutama esimerkki palveluista, joiden
järjestämisvastuu tulisi olla maakuntatasolla eikä kunnilla. Eihän
niihin nytkään yksityinen kunta voi juurikaan vaikuttaa. Menettely
tarjoaisi parempia mahdollisuuksia palvelutuotannon
kilpailuttamiseen, parantaisi tuottavuutta ja säästäisi kuntakentän
menoja.
Vastaavasti taas sellaiset palvelut kuin lasten päivähoito,
esiopetus, peruskoulu, vanhusten lähipalvelut, liikunta-, nuoriso-
ja kulttuuripalvelut, puistot ja paikallinen elinkeinopolitiikka
ovat esimerkkejä lähipalveluista. Näiden siirtäminen Keski-Suomessa
2-4 suurkunnan hoidettavaksi on väärä tie. Tällaisten palvelujen
hoitaminen vaatii paikallistuntemusta, paikallisten ihmisten ja
olosuhteiden tuntemusta, vahvaa vastuunkantoa paikallisista asioista
ja päättäjien motivoimista kaikkeen tähän. Tällaisten tehtävien
kaukaa hoitaminen on taatusti myös kallista.
Työnjakoa maakunta ja kuntatason välillä sietää siis arvioida
uudelleen. Sama koskee myös palveluiden tuottamista. Ei kunnan oman
organisaatioin kannata kaikkea tehdä, kun aitoa
palveluyrittäjyyttäkin voidaan rohkaista. Eikä yhden kunnan kannata
silloinkaan yksin toimia, jos ja monesti kun, yhteistyössä
naapureiden kanssa asia hoidettaisiin tehokkaammin ja laadukkaammin.
Toivomuksemme on, että olisimme Keski-Suomessa luovia ja
ennakkoluulottomia uuden etsimisessä, että kaihtaisimme oikopäistä
puuhailua mammuttikuntien rakentamiseksi ja lähipalvelujen
hävittämiseksi. Nyt tarvitaan maakunta- ja kuntatason työnjaon aitoa
tarkistamista ja uusien tuotantotapojen etsimistä.
Tällainen työ voi hyvinkin johtaa samaa yhdyskuntarakennetta olevien
kuntien yhdistymiseen (esim. Jkl/mlk). Tällainen työ voi todistaa
samalla, että tehtäviltään kevennettyjä kuntia tarvitaan edelleenkin
ja lujasti ihmisten lähipalveluja varten.
Keskustan Keski-Suomen kansanedustajat:
PETRI NEITTAANMÄKI
Jyväskylä
LAURI OINONEN
Keuruu
AILA PALONIEMI
Jyväskylä
MAURI PEKKARINEN
Jyväskylä