Kirjailijatalon merkitystä ei voi mitata rahassa On käsittämätöntä, että Jyväskylässä viikate heiluu herkästi ainutlaatuisten ja jo kyntensä näyttäneiden kulttuuripalveluiden kohdalla. Juuri kun ehdimme huokaista helpotuksesta tanssisali Lutakon toiminnan jatkumisesta, edessä on taas uusi kulttuuria koskettava uhka. Koko maan ensimmäisen kirjallisuuden ja kirjoittamisen käyttöön keskittyneen tilan, ensi vuonna 100 vuotta täyttävän Keski-Suomen Kirjailijatalon toiminta on vaakalaudalla. "Ei voi olla totta", huudahti kirjallisuusilloista ja kirjoittamisesta nauttiva ystäväni uutiset kuultuaan. Samoin ajattelevat varmaan 5000 muutakin kävijää, jotka ovat käyneet ihastelemassa pääkaupungin ulkopuolisen Suomen kirjallisen keskuksen ainutlaatuista ilmapiiriä. Allekirjoitan Kirjailijatalon toiminnanjohtajan, Risto Urrion näkemyksen ( KSML 9.6.) siitä, että Jyväskylässä ei vieläkään ymmärretä kirjailijoiden ja kirjallisuuden todellista arvoa. Ei, vaikka meillä asuu ja työskentelee useita palkittuja eturivin kirjailijoita. Finlandia-ehdokkaita Jyväskylästä löytyy parhaina vuosina kaksittain. Tämän lisäksi Jyväskylän seudulta löytyy satamäärin harrastajakirjoittajia, joille Kirjailijatalo on merkinnyt samanmielisten kohtaamista, opastuksen saamista ja harrastuksen syventämistä, elementtejä hyvään ja täyteläiseen elämään. En yhtään ihmettele esimerkiksi Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä tavoittelevan Turun innostusta kirjailijatalon perustamisesta. Kirjailijat ja kirjallisuus ovat kautta aikojen olleet sitä kulttuurin kovaa ydintä, jonka varaan paikkakunnat ovat voineet rakentaa syväidentiteettiään.    Kirjoittamisen, lukemisen, ajattelun ja ymmärtämisen oppiminen on entistä tärkeämpää tässä yhä pirstaleisemmaksi käyvässä maailmassa. Emme pärjää pelkästään "kädestä suuhun" mentaliteetilla, emme lyhytnäköisen säästämisen periaatteella emmekä varsinkaan sillä, että ihmisten henkiset tarpeet unohdetaan, kun ei siihen mukamas ole varaa. Jos kaikki se vapaaehtoiselta pohjalta ja ruohonjuuritasolta lähtevä kulttuurityö, jota Jyväskylässä tehdään, lakaistaan pois, tästä kaupungista lähtee henki. Sitä henkeä ei saa takaisin kovalla teknologialla, parilla rehvakkaalla rakennuksella eikä kalliilla arkkitehtikilpailuilla, joiden saldo näyttää jäävän suunnilleen plus miinus nollaan. Jos Jyväskylässä nyt ymmärretään katsoa seuraavaa budjettia edemmäs, täällä teetetään räätälintyö Kirjailijatalon säilyttämisen puolesta, kuten vs. kulttuuritoimenjohtaja Hannu Hakala on alkuvuodesta laatimassaan muistiossa ehdottanut. Selvitystyössä kannattaa tähytä myös uusien käyttäjien suuntaan. Yliopisto ei ole käyttäjistä vähäisin. Olen vakuuttunut, että ratkaisu Kirjailijatalon säilymiselle Jyväskylässä löytyy. Kysymys on taas kerran näkemisestä kauemmas, kysymys on lopultakin aidosta kulttuuritahdosta. Aila Paloniemi kansanedustaja Keskustan eduskuntaryhmän 1.varapj