Hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti

Valtaosa suomalaista voi paremmin, tulee kohtuullisesti toimeen ja elää terveenä( Stakes 2006). Samaan aikaan hyvinvointierot ovat kasvaneet, eroihin vaikuttavat merkittävimmin ikä perhetilanne ja työmarkkina-asema.
Työssäkäynti on sekä hyvinvointia tuottava että suojaava tekijä. Työssäkäyvien tulotaso on kohentunut veronalennusten ja ansiotason nousun vuoksi, työttömät ovat jääneet näitä hyötyjä vaille. Myös vähimmäisetuuksien reaaliarvon kasvu on jäänyt jälkeen työssäkäyvien ansioiden kehityksestä.
Tästä on seurannut paitsi tuloerojen kasvua mutta myös vähimmäisturvan varassa elävien köyhyyttä.  Taloudellinen huono-osaisuus liittyy kiinteästi puutteisiin asumisessa ja sosiaalisissa suhteissa ja se näkyy myös terveysongelmina.
Työttömyys kasautuu yhden vanhemman perheisiin. Heitä on Suomessa vajaat 120.000 ja niihin kuuluu noin 184.000 lasta. Vuosien 2000-2001 tulonjakotilastojen mukaan yhden vanhemman perheiden ansiotulot putosivat vuosina 1991-2001 kahdella prosentilla kun samaan aikaan 65 %:lla kaikista lapsiperheistä tulot kasvoivat jopa hyvin taikka keskinkertaisesti. Pikkulapsiperheiden, alle kolmivuotiaiden lasten vanhempien tulot olivat vuonna 2002 reaalisesti vuoden 1990 tasolla mutta yksinhuoltajien tulot siis laskivat tämänkin tason alle. Yksinhuoltajien työllisyys on samaan aikaan laskenut kaksi kertaa niin paljon kuin muun väestön, todetaan Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton selvityksessä. Pätkä- ja silpputyöt ovat lisääntyneet. Monilla yksinhuoltajilla on kuitenkin ylivoimaisia hankaluuksia yhdistää työssäkäynti ja lastenhoito, ja näin jäljelle jää työttömyys ja köyhyyden lisääntyminen.      

Hallitus on tällä kaudella kääntänyt perhepolitiikan suuntaa positiivisemmaksi, muun muassa lapsilisiä, vähimmäispäivärahoja ja kotihoidon tukea on korotettu ensi kertaa 1990-luvun puolivälin leikkausten jälkeen. Lapsilisien korotukset eivät kuitenkaan ole hyödyttäneet toimeentulotukea saavia yksinhuoltajaperheitä. Jopa 28 % heistä joutui vuonna 2003 turvautumaan toimeentulotukeen Vastaava luku kahden vanhemman perheissä oli vain 6% ja muun väestön kohdalla 9 %.

Lapsilisän yksinhuoltajalisäkorotuksen pitäisi olla ensisijainen toimeentulotukilaskelmissa. Silloin korotukset lapsilisiin kohdistuisivat myös toimeentulotukea saaviin. Elatustuen tasoa on syytä pohtia, samoin elatusapumaksun yhtenäisiä määräytymisperusteita. Oikeusministeriö tekee parhaillaan työtä viimeksi mainitun parannuksen toteutumiseksi. Esityksen pitäisi valmistua kuluvan vuoden kesäkuussa.

Lapsiperheet, erityisesti yksinhuoltajaperheet tarvitsevat tukea vanhemmuuteensa. Erityisesti kotipalvelujen suuntaaminen myös lapsiperheille estäisi monen vanhemman uupumisen ja olisi näin mitä parasta ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Kun lasten huostaanottojen taustaa tutkittiin taannoin Helsingin seudulla, löytyi huostaanoton takaa yksi yhteinen piirre; aikuisen tuen puute. Jos siteet sukulaisiin ja omaisiin ovat välimatkojenkin vuoksi katkenneet ja jäädään yksin, myös ongelmat voivat kasaantua. Paitsi kotipalvelulla, myös uudentyyppisillä matalan kynnyksen palveluilla olisikin tässä ajassa kysyntää. Kolmas sektori ja vapaaehtoiset voivat yhdessä julkisten palvelujen kanssa osaltaan vastata huutoon, tarjota  läheisneuvonpitoa, apua ja tukea arjessa.

Aila Paloniemi
kansanedustaja
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapj