Viiden kunnan sanomat 30.11.2006

HOITOTAKUU TUOTTANUT TULOSTA

Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on 1940-luvulta lähtien kehitetty pohjoismaisen mallin mukaisesti.  Tavoitteena on pohjoismaisten naapureidemme tapaan turvata palvelujärjestelmän ja sosiaaliturvajärjestelmän avulla kohtuulliset elinolosuhteet asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Terveyshuollon suurimmat muutokset tässä suhteessa ovat viimeisen 50 vuoden aikana olleet kansanterveyslain mukainen tapa järjestää terveyspalveluita - ja hoitotakuu.

Hoitoon pääsy määräajassa - hoitotakuu - on ratkaissut ongelmia, joita on ollut yhteydensaannissa perusterveydenhuollon yksiköihin, hoidon tarpeen arvioinnissa sairaaloissa ja kiireettömän hoidon toteuttamisessa. Terveydenhuollossa on vuosikausia puhuttu laadusta. Eikö laatua ole se, että hoito järjestetään kohtuuajassa ja että ensimmäisen yhteyden saa jonottamatta.
Vaikka tästä on oltu yksimielisiä, tämä yksimielisyys ei ole kaikilta osin heijastunut arkielämään. Toisaalta meillä on terveyskeskuksia ja sairaaloita - useimmiten pieniä sellaisia - jotka ovat aina toimineet hoitotakuun edellyttämällä tavalla. Mihin siis perustuvat väitteet suuruuden ekonomiasta? Eikö tällä tavalla vain kansalaisille tuoteta lisää ongelmia hoitoon pääsyssä? Hoitotakuun toteutus on osoittanut, että myös suuret yksiköt voivat päästä tavoitteisiin. Kysymys on tahdosta ja sitoutumisesta ja pieneltä osin myös rahasta. Raha ei kuitenkaan ole osoittautunut kaikkein keskeisimmäksi tekijäksi. Monet sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset ovat saavuttaneet hoitotakuun määräajat sijoittamatta tähän tarkoitukseen lisävaroja ollenkaan.

Hoitotakuulait ovat nyt olleet voimassa 1.5 vuotta. Mitä on tapahtunut? Erikoissairaanhoitoa yli 6 kuukautta odottaneiden määrä on vähentynyt vuoden 2002 lokakuun 66 000:sta 11.000:een ( lokakuu 2006) Sairaaloihin saapuvien lähetteiden perusteella laaditaan hoito-ohjelma tai potilaat kutsutaan sairaaloiden poliklinikoille kolmessa viikossa. Terveyskeskukset ovat organisoineet puhelinpalvelutoiminnan. Enää ei ainoa vaihtoehto ohjeiden saamiseksi ole käynti terveyskeskuksessa. Osan asioista voi hoitaa puhelinneuvonnan avulla.

Vaikeuksiakin on. Suurimpien kaupunkien menestys hammashoidon järjestämisessä hoitotakuun edellyttämällä tavalla ei ole ollut kovin hyvä. On paradoksaalista, että suurimmat vaikeudet ovat siellä, missä on maan suurin hammaslääkäritiheys eli Turussa ja Helsingissä.

OECD kiinnittää tuoreessa terveydenhuollon arvioinnissaan huomiota hammashuollon järjestelyihin Suomessa. Väkilukuun suhteutettuna meillä on selvästi enemmän hammaslääkäreitä kuin OECD-maissa keskimäärin eikä hammaslääkärikäyntien määräkään ylitä OECD-maiden keskilukua. Hammashoidon ongelmat voidaan siis ratkaista. Sosiaali- ja terveysministeriö käy tiiviitä keskusteluja alan järjestöjen kanssa työnjaon kehittämiseksi. Hyvin toteutetulla työnjaolla voidaan nykyresurssillakin turvata hoitotakuun mukainen hoitoon pääsy suun terveydenhuollon alueella.
Hyviä esimerkkejä tästä löytyy jo, muun muassa Siilinjärvi on onnistunut hammashoitonsa järjestämisessä mallikkaasti.

Yhteiskunta ei lopultakaan voi olla yksin vastuussa yksilön terveydestä. Itse asiassa siitä on vastuussa pääosin yksilö itse. Toteutuksensa loppuvaiheessa oleva terveysprojekti on voimakkaasti korostanut kansalaisten omaa vastuuta terveydestään. Alkoholin kulutus on nopean lisääntymisen jälkeen tänä vuonna kääntynyt laskuun. Näyttää kuitenkin siltä, että alkoholi on työikäisen miesväestön yleisin kuolinsyy jo nyt.      

Hyvääkin kerrottavaa löytyy. Kun 1940-luvun lopulla miesväestöstä tupakoi yli 80%, luku on nyt 20%:n tietämissä. Naisten tupakoinnissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Järkevästi toteutetun yhteiskuntapolitiikan ansiosta elintavat ovat muuttuneet terveellisemmiksi. Kovien rasvojen käyttö on vähentynyt ja vihannesten käyttö on lisääntynyt. Muutos näkyy sydänkuolemien huomattavana vähenemisenä. Liikenneturvallisuustyö on vähentänyt liikennekuolemia 1970-luvun lopun runsaasta 1000:sta 300:aan.

Suurin epäonnistumisemme tällä sektorilla on luultavasti se, että emme ole kyenneet pienentämään väestöryhmien välisiä terveyseroja. WHO ja OECD:kin ovat toistuvasti kiinnittäneet tähän huomioita. Se, miten hoitotakuu onnistuu korjaamaan väestöryhmien välisiä terveyseroja, jää nähtäväksi. Todennäköistä kuitenkin on, että vaikutus on positiivinen.

Aila Paloniemi
kansanedustaja ( kesk)
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
www.ailapaloniemi.net