EI HULLUMPI KESÄ - EIKÄ BUDJETTI

Olen aurinkoihmisiä. Siksipä kulunut suvi jää mieleen "lapsuuden kesänä", juuri sellaisena, jota me kaikki huonoina päivinä muistelemme. Olen saanut uutta virtaa myös sadoista ihmisistä, joita olen tavannut lukemattomissa mukavissa kesätapahtumissa.
Kansanedustajan elokuu on kulunut myös budjettivalmisteluissa. Takana ovat ministeriryhmän ja työvaliokuntien kokoukset, eduskuntaryhmän kesäkokous sekä palaverit erityisesti peruspalveluministeri Liisa Hyssälän ja hänen esikuntansa kanssa. Ponnistukset ovat myös tuottaneet tulosta. Olen sijaisvanhempien ja sijoitettujen lasten asioista huolta kantavan Perhehoitoliiton puheenjohtaja ja iloitsen budjettiin tulevasta perhehoitajien palkkioiden korotuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan sekä alimmat palkkiot että kulukorvaukset nousevat kumpikin 50 euroa kuukaudessa. Samalla palkkioiden ja kulukorvausten ylärajoja ehdotetaan poistettavaksi. Kustannusvaikutus valtiolle ja kunnille on noin 1,6 miljoonaa euroa. Nyt on vain huolehdittava siitä, että erityishoidettavuus huomioidaan edelleenkin hoitopalkkioita määriteltäessä.

Sijaisvanhemmiksikin kutsutut perhehoitajat tekevät arvokasta työtä hoitaessaan omissa kodeissaan "vieraita" lapsia, nuoria, kehitysvammaisia, vanhuksia ja mielenterveyskuntoutujia. Perhehoitajista on koko maassa huutava pula samalla kun lasten ja nuorten huostaanotot ovat rajusti lisääntyneet. Alin palkkio tästä ympärivuorokautisesta hoidosta ja hoivasta on tällä hetkellä vain 242 euroa, kustannusten alin korvaus 304 euroa. Perhehoitajien asemaa onkin edelleen parannettava ja auttamatta vanhentunut perhehoitajalaki korjattava viimeistään ensi vaalikaudella.
Hyvin tuettu ja laadukkaasti järjestetty toimeksiantosuhteinen perhehoito on inhimillinen hoitomuoto. Se on myös kolme - neljä kertaa edullisempaa kuin laitoshoito. Tämän luulisi kiinnostavan myös kuntien päättäjiä.
On vaikea ymmärtää suomalaisten intoa sijoittaa jopa alle kouluikäisiä lapsia laitoksiin, kun suuntaus muissa sosiaalipalveluissa on laitoksista pois. Norjassa ja Ruotsissa pääsääntö on se, että nämä haavoittuvat ryhmät saavat mahdollisuuden uuteen perheeseen, pysyviin ihmissuhteisiin ja eheytymiseen, silloin kun oma perhe ei siihen pysty. Muissa pohjoismaissa valtiovalta myös satsaa perhehoitajien rekrytointikampanjoihin.

Vanhusten perhehoito tarjoaa loistavan vaihtoehdon yksittäisille ikäihmisille. Pohjoisessa Keski-Suomessa asiaa on viety eteenpäin osana Palkoa eli maaseudun palveluja kehittänyttä hanketta. Hankkeen toteuttajaksi valittiin kilpailutuksen perusteella "oma liittoni", Perhehoitoliitto. Alasta kiinnostuneet valmennettiin ja kotikäynnit tehtiin. Yhdellä perhehoitajalla voi olla korkeintaan neljä vanhusta hoidettavana. He voivat olla joko pitkäaikaishoidossa taikka lyhytaikaisessa hoidossa, esimerkiksi omaishoitajien vapaapäivien ajan. Hankkeen kaikki elementit ovat nyt kasassa ja päävastuu on siirtymässä alueen kunnille. Esimerkiksi Kivijärvellä vanhusten perhehoidon järjestämisessä on oltu aktiivisesti liikkeellä. Toivotan onnea muidenkin pohjoisen Keski-Suomen kuntien ponnistuksille, jotta perhehoito voitaisiin entistä useammin valita lapsen, nuoren, vanhuksen, kehitysvammaisen taikka mielenterveyskuntoutujan hoitomuodoksi.

Aila Paloniemi
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapj
Perhehoitoliiton puheenjohtaja