Kolumni Viiden kunnan sanomat 26.10.2006

RUUAN ARVONLISÄVEROTUS AUTTAISI PIENITULOISIA

Ruuan arvonlisäveron alennus parantaisi lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentuloa. Satojentuhansien eläkeläisten joukko ei maksa valtionveroa, joten eläkeläiset eivät myöskään hyödy tuloveronkevennyksistä. Sen sijaan ruuan arvonlisäverotuksen alentaminen kohdentuisi tehokkaasti juuri tälle ihmisryhmälle.
Sekä Kokoomuksen Jyrki Katainen että eduskunnan puhemies Paavo Lipponen ovat vastustaneet ruuan arvonlisäverotuksen keventämistä. Heidän mielestään alennus ei menisi kuluttajahintoihin. Myös Vihreät ovat vastustaneet ajatusta samoin perustein.
Valtion taloudellinen tutkimuslaitos, VATT ja Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos, PTT päätyivät tutkimuksissaan johtopäätökseen, että elintarvikkeiden alv-kannan lasku menee 80-prosenttisesti kuluttajahintoihin. Arvonlisäverokannan laskun myötä elintarvikkeiden kuluttajahinnat laskisivat noin 3,5 prosenttia. Pienituloiset kotitaloudet korjaisivat hyödyn. On arvioitu, että jopa 40 prosenttia suomalaisista hyötyisi alv-alennuksesta enemmän kuin tuloveroalennuksesta. Pienituloisten saama hyöty olisi noin 60 euroa vuodessa.
Ruuan arvonlisäverotuksen alentamisella saataisiin myönteistä kehitystä myös kaupan alan työllisyyteen ja palvelualoille. Se olisi siis mitä parhainta maaseutu- ja maatalouspolitiikkaa, kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa.
Vain Tanskassa on nyt korkeampi elintarvikkeiden alv-kanta kuin Suomessa. Eu-maiden keskimääräinen elintarvikkeiden arvonlisävero on noin 5,5 prosenttia, Ruotsissa ja Norjassa se on 12 prosenttia.
Elintarvikkeiden alv-kannan laskeminen nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin tarkoittaisi valtiontaloudelle noin 470 miljoonan euron verotulojen menetystä. Kokonaisvaikutus valtiontalouteen jäisi noin 320 miljoonaan euroon.

Sain vastata Keskustan ryhmän puolesta lapsiperheiden toimeentuloa ja lasten ja nuorten pahoinvointia koskeneeseen välikysymykseen. Vuodesta 1994 lisääntynyt suhteellisen köyhyyden kasvu on yhteydessä laman aikana tehtyihin leikkauksiin sekä yleiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Nykyhallitus on vuodesta 2003 eteenpäin tehnyt monia merkittäviä parannuksia juuri pahiten lamasta kärsineiden ryhmien auttamiseksi. Osittaista hoitovapaata on laajennettu, lapsilisiä sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea korotettu. Pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja sekä elatustukea on korotettu. Äidit eivät myöskään nyt tipahda minimipäivärahalle perättäisten synnytysten jälkeen. Työttömyysasteen lasku on parantanut erityisesti pienipalkkaisten naisten työmarkkina-asemaa ja toimeentuloa.

Linjamme on siis ollut oikea, mutta paljon on työtä vielä edessäpäin. Sosiaalisen tuen turvaamista peruspalveluissa pidän aivan keskeisenä parannusta kaipaavana asiana. Lapsiperheitä, erityisesti yksinhuoltajaperheitä auttaisi satsaus kotipalveluihin sekä tilapäiseen kotiapuun. Myös perhetyötä pitää lisätä. Näillä kaikilla toimilla voisimme jo ennalta ehkäistä ongelmien kasautumista ja uupumista.
Köyhyys ja lasten pahoinvointi eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Myös hyvätuloisissa perheissä osa lapsista ja nuorista voi pahoin. Päihteiden ja huumeiden käyttö, perhe- ja lähisuhdeväkivalta eivät katso tulotasoa. Ongelmien ratkaisu ei hoidu pelkästään rahalla. Hallituksen lisäksi ongelmia ratkomaan on saatava myös kunnat, työmarkkinajärjestöt, palveluiden tuottajat sekä kolmas sektori. Viime kädessä jokainen meistä on vastuussa perheistämme ja lähiyhteisöistämme.

Aila Paloniemi
Keskustan eduskuntaryhmän 1. varapj
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen
www.ailapaloniemi.net