27.9.2005

Laki opintotukilain 11 ja 19 §:n muuttamisesta

Lähetekeskustelu

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan lakialoitteessani, että opintotukea myönnettäessä sovellettavia vanhempien tulorajoja korotetaan 15 prosentilla. Vanhempien tulorajoja ei ole tarkistettu vuoden 93 jälkeen vastaamaan elinkustannusten ja palkkatason kehitystä, joten tarveharkinta on kiristynyt ja puolituloisista perheistä tulevien opintotuki on reaalisesti pienentynyt. Lakimuutos parantaisi siis kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden taloudellista asemaa.

Toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulot vaikuttavat heille myönnettävään opintorahaan sekä asumislisään useimmissa tapauksissa alentavasti. Toisen asteen opiskelija saa täysimääräisen opintotuen vain silloin, kun vanhempien yhteiset kuukausitulot jäävät alle 2 331 euron. Vanhempien tulot vaikuttavat myös 18 vuotta täyttäneiden toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen. On varsin kohtuutonta vaatia, että vanhemmat huolehtivat kotoa pois muuttaneen täysi-ikäisen lapsen elämästä taloudellisesti, ja asumislisää myönnettäessähän vanhempien tulot otetaan huomioon, kun opiskelija on alle 18-vuotias.

Arvoisa puhemies! Opintotuella edistetään opintoihin hakeutumista ja tehokasta opiskelua sekä ehkäistään opintojen keskeyttämistä ja syrjäytymistä koulutuksesta kokonaan. Vanhempien tulorajojen tarkistaminen parantaisi noin 33 300:n pienituloisista perheistä tulevan opiskelijan toimeentuloa. He ovat opintotuen saajista todellakin kaikkein heikoimmassa asemassa juuri leikatun opintotuen vuoksi. Myös nuoriso- ja opiskelijajärjestöjemme mielestä toisen asteen opiskelijoiden opintotuen korjaaminen on opintotukijärjestelmän kehittämisessä kaikkein kiireellisin toimenpide. Lamavuosilta peräisin oleva tulotaulukko ei ole seurannut tulotason kehitystä, joten sen seurauksena jo keskituloa vähemmän tienaavissakin perheissä opintotuki väistämättä leikkautuu. Esimerkiksi luokanopettajana työskentelevän yksinhuoltajan tulot vähentävät lukiossa tai ammattioppilaitoksessa opiskelevan lapsen tuen puoleen, nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen kannanotossa varsin aiheellisesti huomautetaan.

Tuossa kannanotossa nostetaan esiin myös erittäin olennainen toinenkin asia. Kun oppilaitoksia joudutaan ikäluokkien pienenemisen vuoksi sulkemaan ja kun ammatillinen sekä yleissivistävä koulutus samalla erikoistuu, käy yhä useammin niin, että toisen asteen opintoihin pitää lähteä toiselle paikkakunnalle. Tällä hetkellä arviolta 15 prosenttia lukiolaisista ja runsaat 30 prosenttia ammattiin opiskelevista asuu muualla kuin vanhempiensa luona. Kyse ei missään tapauksessa ole mistään marginaaliryhmästä vaan tuiki tärkeästä tuen tarvitsijoiden joukosta. Nyt nuorten opintoajat venyvät vielä entisestään, kun jo toisen asteen koulutuksen aikana joudutaan hakeutumaan töihin, jotta opinnot voitaisiin rahoittaa.

Toisen asteen opiskelijoiden aseman parantaminen vanhempien tulorajoja tarkistamalla on nähty tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi myös Sakki ry:n, Lukiolaisten Liiton, Suomen Opiskelija-Allianssin ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund rf:n kesäkuussa järjestämässä paneelissa. Tuossa paneelissa oli edustajia yli puoluerajojen, ja kaikki kansanedustajatkin, jotka yli puoluerajojen tuossa paneelissa asiasta puhuivat, olivat sitä mieltä, että tämä asia pitää pikaisesti korjata. Kun hallitusohjelmassa luvataan parantaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa ja kun kulttuuriministeri Karpelalla oli jo budjettiriihessä valmius tarkistaa toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja, vieläpä kehysten puitteissa, ja kun asiaan siis täällä eduskunnassakin on yli puolurajojen vaadittu parannusta, en voi kuin ihmetellä, ellei tämä lakialoite myös saa kannatusta joka puolelta salia.

Toisen asteen opiskelijoiden aseman parantaminen ei maksa mahdottomia. Asian hoitaminen vaatii nyt vain yhteistä tahtoa. Tuo yhteinen tahto jäi äskettäisessä budjettiriihessä sosialidemokraateista kiinni. Nyt toivon, että hekin voivat olla mukana korjaamassa tämän tuiki tärkeän asian.