Viispiikkinen 28.1.2010
Intiassa mikään ei ole pientä

Lähdin työmatkalle Intiaan, ensimmäistä kertaa urallani. Suuri maa, suuret luvut hämmentävät niin hyvässä kuin pahassa. Maa on vain kolmannes Kiinan pinta-alasta mutta ohittaa Kiinan väestömäärän vuonna 2030. Nyt maailman suurimmaksi demokratiaksi kutsutussa Intiassa asuu 1,17 miljardia ihmistä.

Intia on ydinasevalta, sillä on oma ohjus- ja avaruusohjelma. Maalla on peräti 1,3 miljoonan hengen asevoimat ja se kuuluu maailman suurimpiin aseiden tuojiin. Intia kuuluu maihin, jotka myös luovuttavat eniten joukkoja YK:n rauhanturvaoperaatioihin.

Ihmisoikeuksien edistämisestä Intia ei voi ylpeillä, sillä vaikka se onkin ratifioinut tärkeimmät ihmisoikeussopimukset, kidutus ja kuolemanrangaistus on edelleen sallittu. Korruptio rehottaa. Erityisen huonossa asemassa ovat naiset, lapset vähemmistöt ja kastittomat. Vaikka kastilaitos on aika päivää sitten virallisesti lakkautettu, sen vaikutukset näkyvät vahvasti edelleen.

Intian nopeaa kehitystä mainostetaan meikäläisessä mediassa tuon tuosta. Maan talouskasvu onkin toiseksi nopeinta maailmassa. Harvemmin kerrotaan, että jopa 40 % maailman kaikkein köyhimmistä elää juuri Intiassa. Nopea väestönkasvu ja kehityksen epätasainen jakaantuminen estää tehokkaasti köyhyyden vähentämisen.
Köyhyys näkyy kaikkialla. Kontrasti huippuhienojen pankkien, hotellien länsimaisten kerrostalojen ja niiden ympärillä levittäytyvien surkeista surkeimpien slummien välillä saa haukkomaan henkeä. Samaan aikaan kun valtaapitävä ja huippukoulutettu väestönosa voi palkata kotiinsa ison palveluskunnan kokkeineen ja puutarhureineen ja nauttia elämästä, miljoonat köyhät joutuvat taistelemaan ruuasta ja vedestä joka päivä ja asumaan kadulla taikka kadunvarsille pystytetyissä hökkeleissä.

Vessoja taikka pesumahdollisuuksia ei näiden asumusten liepeillä tietenkään ole, terveydenhuolto taikka koulutus ei ulotu köyhimpien elämään. Sydän kipeänä katselin likaista lapsilaumaa, joka vilkutti meille hyvinvoiville länsimaalaisille bussin ikkunan alla.Vanhin lapsista, hädin tuskin seitsenvuotias raahasi mukanaan vauvaa ja kahta taaperoikäistä. Tiedän, ettei kaksikymmentä dollariani pelasta näiden lasten elämää mutta sen viikon kyllä. Voi sitä riemua, kun lapset lähtivät juoksemaan saaliinsa kanssa ”kotiinsa”, pellinpalasista kyhättyyn slummikylään.

Intia on brittien entinen alusmaa ja se näkyy monin tavoin vieläkin. Esimerkiksi koulujärjestelmä on järkyttävän epätasa-arvoinen. Ne, joilla on jo valmiiksi rahaa, saavat lapsensa hyviin kouluihin ja huojennusta koulumaksuista, sen sijaan köyhistä köyhimmät joutuvat hankkimaan rahat lastensa alkeelliseenkin kouluttamiseen ”jostain”. Maahan onkin syntynyt iso joukko slummikouluja, jotka pyörivät kaikkein köyhimpien hankkimilla rahoilla. Kurjimmissakin oloissa elävä vanhempi tajuaa, että ainoa tae heidän lastensa paremmalle tulevaisuudelle on koulutus.

Kuulun Finnfundin eli Teollisen yhteistyön rahaston hallintoneuvostoon, ja tutustuimme Delhissä ja Chennayssa yrityksiin, joissa on mukana sekä suomalaispartnereita että Finnfundin kehittämisrahaa. Suomalaisyrityksillä on erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä Intiassa muun muassa telekommunikaatio- ympäristö-, ja energia-alalla, terveydenhuollossa sekä rakennus- ja metsäteollisuudessa. Erinomaisia esimerkkejä ovat vaikkapa tuulivoimaloita valmistava WinWind, jolla on tuotantoa sekä Suomessa että Intiassa ja VME Precast, jossa on mukana Valkeakosken Betoni Oy. Yhtiölle valmistuu parasta aikaa Intian ensimmäinen betonielementtejä valmistava tehdas Chennayhin !

Aila Paloniemi
kansanedustaja (kesk)
Finnfundin hallintoneuvoston jäsen
www.ailapaloniemi.net