Viispiikkinen 25.2.2010

Afganistanissa ei saada rauhaa sotimalla
 
Istun ulkoasiainvaliokunnassa, joka pohtii parhaillaan valtioneuvoston ja presidentin yksimielisesti esittämää lisäjoukkojen lähettämistä levottomaan Afganistaniin osana ISAF-operaatiota, jossa Suomi on ollut mukana alusta alkaen. Päätös ei missään nimessä tule olemaan helppo, sillä turvallisuustilanne maassa jatkuu vaikeana.

Lontoon ministerikokous kuitenkin osoitti, että kansainvälinen yhteisö ja Afganistan itse ovat edelleen vahvasti sitoutuneita muutoksen aikaansaamiseen. Kansainvälinen yhteisö edellyttää, että kehityksen suunnan tulee muuttua olennaisesti parin vuoden aikana ja afgaanihallituksen pitää ottaa enemmän vastuuta maansa kehittämisestä sekä puuttua päättäväisesti muun muassa korruptioon ja huumetalouteen. Turvallisuusvastuuta tulee siirtää asteittain maan armeijalle ja poliisille mutta tavoitteiden on kuitenkin oltava realistisia.

Afganistanin vakauttaminen vaati edelleenkin sotilaallisia ponnisteluja talebanin ja muiden kapinaliikkeiden heikentämiseksi, jotta neuvotteluhalukkuus lisääntyisi. Presidentti Karzain hallinto on jo pyrkinyt hakemaan neuvottelukosketusta taleban- liikkeen maltillisempien osien kanssa ja alemman tason taistelijoiden integrointia yhteiskuntaan yritetään edistää muun muassa uuden rahaston avulla. Kyse on kuitenkin erittäin vaikeasta prosessista kun ottaa huomioon taleban- liikkeen ideologian. On joka tapauksessa selvää, ettei puhtaasti sotilaallista ratkaisua Afganistanin ongelmiin ole.

Siihen tähdätään, että kansainvälisiä joukkoja voitaisiin ryhtyä kotiuttamaan muutaman vuoden kuluessa. Realistista on kuitenkin samalla varautua siihen, että siviilikriisinhallinta ja kehitysyhteistyö jatkuvat Afganistanissa pitkään, ehkä jopa vuosikymmeniä. Maan kehitystä ja afgaanihallinnon toimia pitää kuitenkin koko ajan seurata erittäin tarkasti.

Afganistanin oloissa on enemmän kuin mahdollista, että vastoinkäymisiä, jopa kuolonuhreja voi tulla. Tämän vuoksi olisi helppo vaatia suomalaisjoukkoja vetäytymään maasta. Kansainvälisen yhteisön nopeasta vetäytymisestä seuraisi kuitenkin mitä todennäköisimmin anarkia ja taleban hallinnon valtaan paluu  Afganistanissa. Tällä olisi maailmanlaajuisestikin vakavia seuraamuksia. Ne liittyisivät terrorismin lisääntymiseen, alueellisen vakauden järkkymiseen ja talebanin vaikutuksen kasvamiseen ydinasevaltio Pakistanissa. Se olisi jo monta astetta Afganistanin tilannetta vaarallisempi uhkakuva koko maailmalle.

Pidän hyvin perusteltuna sitä, että Suomi keskittää myös kehitysyhteistyö- ja siviilikriisinhallinta toimintojaan Pohjois- Afganistaniin alueelle, jossa suomalaiset rauhanturvaajat toimivat. Näin eri toimintamuodot täydentävät toisiaan
 
Aila Paloniemi
kansanedustaja (kesk)
Ulkoasiainvaliokunnan jäsen
 
www.ailapaloniemi.net