Ministeri Braxin vastaus kansanedustaja Aila Paloniemen kirjalliseen kysymykseen "Maanmyynti Suomesta Eu:n ulkopuolisille ostajille"

Kysymyksessä tarkoitettuun kiinteistökauppojen yhteiskunnallisten vaikutusten selvittämiseen tarvitaan tietoa muun muassa ulkomaalaisten kiinteistönomistuksista ja kiinteistöhankinnoista Suomessa. Näitä tietoja voidaan saada lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä sekä kiinteistöjen kauppahintarekisteristä. 

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitään kiinteistön omistaja lainhuudatuksen perusteella. Lainhuudatuksen uutta omistajaa suojaavista oikeusvaikutuksista johtuen lainhuudon hakemisen laiminlyöminen on hyvin poikkeuksellista. Rekisteri osoittaa siten kiinteistön omistajan varsin luotettavasti. Rekisteristä tehtävän ajon perusteella voidaan tarvittaessa selvittää sellaisten kiinteistöjen omistajat, joilla ei ole suomalaista henkilötunnusta tai yritys- ja yhteisötunnusta. 

Kiinteistöjen kauppahintarekisteriin viedään jokaisesta kiinteistökaupasta kaupanvahvistajan ilmoittamat tiedot, mukaan lukien tieto kiinteistön ostajasta. Rekisteristä tehtävän ajon perusteella voidaan selvittää kiinteistön luovutukset, joissa ostajalla ei ole ollut suomalaista henkilötunnusta tai yritys- ja yhteisötunnusta. 

Valtioneuvosto katsoo, että ulkomaalaisten kiinteistöjen hankintaa ja omistusta voidaan seurata riittävässä laajuudessa nykyisten rekisterien avulla, eikä ulkomaalaisten tekemiä kiinteistökauppoja tai omistamia kiinteistöjä ole tarpeen ryhtyä erikseen rekisteröimään. Eri asia on, että kiinteistökaupoista saatavien tietojen perusteella saattaa olla vaikea arvioida yksittäisten kauppojen tai tiettyjen ostajaryhmien tekemien kauppojen vaikutusta esimerkiksi kiinteistöjen hintatasojen muutoksiin yleisesti tai paikallisesti. 

Kiinteistökaupassa tarvittavan rahoituksen laillisuutta voidaan seurata rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä annetun lain (503/2008) nojalla. Lain nojalla muun muassa luottolaitokset, kiinteistönvälitysliikkeet, veroneuvojat, maksuliikkeet, kirjanpitäjät ja asianajajat ovat velvollisia ilmoittamaan rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävästä liiketoimesta. Tiettyjen edellytysten täyttyessä epäilyttävä liiketoimi on keskeytettävä tai siitä on kieltäydyttävä. Lain nojalla voidaan riittävästi varmistaa niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin ostajien rahoituksen laillisuus. Myöskään kiinteistökaupassa käytettävän rahoituksen laillisuuden valvonta ei edellytä uusia toimenpiteitä. 

Kysymyksessä viitataan myös muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, joka koskee ulkomaalaisten oikeutta hankkia kiinteistöjä. Oikeusministeriön selvityksen mukaan Ruotsissa ei ole voimassa kiinteistöjen hankintaa koskevia rajoituksia, jotka kohdistuisivat erityisesti ulkomaalaisiin. Ulkomaisia ostajia koskevat rajoitukset poistettiin Ruotsissa pääosin vuonna 1992 ja vapaa-ajankiinteistöjen hankintaa koskevat rajoitukset vuonna 2000. Tuolloin ei pidetty tarkoituksenmukaisena säilyttää rajoituksia myöskään muiden kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden tai Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden osalta. Pääasiallisena syynä tähän oli tiettävästi se, että valtaosan ulkomaisista ostajista arvioitiin tulevan Euroopan unionin jäsenvaltioista tai Euroopan talousalueeseen kuuluvista valtioista. 

Saksassa ulkomaalaisiin kohdistuvat kiinteistön hankintaa koskevat rajoitukset poistettiin vuonna 1998 annetulla lailla. Liittohallitus voi kuitenkin laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä säätää rajoituksia muiden kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisten ja yhteisöjen oikeudelle hankkia kiinteää omaisuutta Saksan alueella. Liittovaltio ei tiettävästi ole käyttänyt tätä toimivaltaansa. 

Ruotsista ja Saksasta poiketen Tanskassa ulkomaalaisten oikeutta hankkia kiinteää omaisuutta on rajoitettu. Henkilö, jonka kotipaikka ei ole Tanskassa tai joka ei ole aiemmin asunut Tanskassa vähintään 5 vuoden ajan, ei voi hankkia kiinteää omaisuutta Tanskasta ilman oikeusministerin lupaa. Sama koskee yhteisöjä ja muita yhteenliittymiä, joiden kotipaikka ei ole Tanskassa. Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisten ja yhteisöjen osalta rajoitukset koskevat ainoastaan vapaa-ajan kiinteistöjen hankintaa. Tanskan poikkeuksellinen oikeus rajoittaa vapaa-ajan kiinteistöjen hankintaa on erikseen nimenomaisesti hyväksytty Maastrichtin sopimuksessa. 

Eurooppalaisen yleislinjauksen mukaisesti Suomi on asteittain luopunut ulkomaalaisiin kohdistuvista kiinteää omaisuutta koskevista hankintarajoituksista. Viimeiset rajoitukset poistuivat 1.1.2000, kun laki ulkomailla asuvien ja ulkomaisten yhteisöjen kiinteistönhankintojen valvonnasta (1613/1992) kumottiin. Syynä tähän oli se, että Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa koskeva siirtymämääräys (liittymisasiakirjan 87 artikla) velvoitti poistamaan vapaa-ajan asuntojen hankkimista koskevat rajoitukset unionin jäsenvaltioiden osalta. Kumoamislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 171/1999 vp) perusteluissa todetaan, ettei rajoituksia voida pitää perusteltuina myöskään unionin ulkopuolisiin maihin nähden. 

Ulkomaalaisten osuus Suomessa tehdyistä kiinteistökaupoista on vähäinen. Kiinteistöjen kauppahintarekisterin mukaan Suomessa tehtiin vuosina 2003-2008 noin 500 000 kiinteistökauppaa. Ostajana oli ulkomaalainen noin yhdessä prosentissa kauppoja. Kauppahintarekisterin perusteella ulkomaalaisten ja erityisesti venäläisten kiinnostus hankkia kiinteistöjä Suomesta on kasvanut. Kun venäläiset ostivat vuosina 1993-2005 Suomesta keskimäärin 100 kiinteistöä vuodessa, vuonna 2006 tehtyjen kauppojen määrä nousi 300:aan ja vuonna 2007 610:een. Vuonna 2008 kauppoja tehtiin 780. Kiinteistökaupat ovat pääasiallisesti asumiseen tai vapaa-ajankäyttöön osoitettuja kiinteistöjä. 

Lisääntyneestä kiinnostuksesta huolimatta ulkomaalaisten kiinteistönomistus Suomessa on edelleen vähäistä. Luovutusten perusteella voidaan karkeasti arvioida, että esimerkiksi venäläiset omistavat henkilöinä tai venäläisten yritysten kautta Suomessa noin 3 000 kiinteistöä ja määräalaa. Tämä on noin tuhannesosa Suomessa olevien tilojen ja tonttien kokonaismäärästä. Pinta-alan osalta venäläisten kiinteistönomistus on todennäköisesti tätäkin vähäisempää. Alueellisesti tässä esiintyy vaihtelua, koska venäläisten kiinteistöjen hankinnat keskittyvät tietyille alueille. 

Vastavuoroisesti suomalaisilla tulisi olla yhtäläisesti oikeus ostaa kiinteistöjä ulkomailta. Erityisesti tämä kysymys nousee esiin keskusteltaessa venäläisten maanomistuksesta Suomessa. Suomi on sitoutunut edistämään suomalaisten mahdollisuutta ostaa kiinteistöjä Venäjällä. Asia on nostettu esiin muun muassa Suomen ja Venäjän oikeusministereiden välisissä keskusteluissa. Suomalaisten näkökulmasta erityinen ongelma Venäjän nykyisessä lainsäädännössä on se, ettei Venäjän presidentti ole määritellyt raja-alueiden ulottuvuutta. Oikeusministeriö on toimittanut tähän ongelmaan liittyvät taustatiedot koko Suomen ulkopoliittiselle johdolle. 

Suomen huoltovarmuuden ylläpitämiseen, maanpuolustuskyvyn turvaamiseen ja perusinfrastruktuurin toimivuuden varmistamiseen poikkeuksellisissa tilanteissa vaikuttavat useat tekijät. Kiinteistöjen omistussuhteilla ei tämän kokonaisuuden kannalta ole lopultakaan ratkaisevaa merkitystä. Julkisuudessa on esimerkiksi kannettu huolta erityisesti sellaisten maa-alueiden myymisestä, joiden joutuminen ulkomaalaisten haltuun saattaisi aiheuttaa uhkaa puolustusvoimien televerkoille kyseisten maa-alueiden läheisyydessä olevien puolustusvoimien linkkimastojen hyväksikäytön kautta. Puolustusministeriöstä saadun tiedon mukaan puolustusvoimien televerkko on rakennettu selviytymään erilaisista siihen mahdollisesti kohdistuvista fyysisistä tai sähkömagneettisista hyökkäyksistä. Kaikki kriittiset yhteydet ovat varmistettuja ja salattuja. Tunkeutuminen puolustusvoimien televerkkoon fyysisesti linkkimastojen kautta ei olisi tunkeutujan kannalta järkevästi toteuttamiskelpoista. Myöskään linkkimastojen välittömästä läheisyydestä toteutettava elektroninen tiedustelu ei toisi erityistä lisäarvoa. 

Näillä perusteilla valtioneuvostossa ei ainakaan tässä vaiheessa nähdä tarpeellisena ryhtyä valmistelemaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Oikeusministeriössä seurataan kuitenkin jatkossakin ulkomaalaisten kiinteistönomistustilanteen kehittymistä. 

Helsingissä 1 päivänä huhtikuuta 2009 

Oikeusministeri Tuija Brax 



************ 


Maanmyynti Suomesta EU:n ulkopuolisille ostajille 
Eduskunnan puhemiehelle 
  
Suomalainen lainsäädäntö poikkeaa muun EU-alueen lainsäädännöstä EU:n ulkopuolisten tahojen kanssa käytävissä kiinteistö- ja maakaupoissa. Erityisesti paikallisella tasolla on ongelmia selvittää ostajien taustoja, tarkoitusperiä ja rahoituksen laillisuutta. Kokonaiskuva kiinteistöjen ja maan myynnistä puuttuu valtakunnallisella tasolla tällä hetkellä. Ongelmien laajuutta ei tästä syystä myöskään voi kuin arvailla. 

Suomessa ei ole tällä hetkellä viranomaista, jonka vastuulle kuuluisi maanostajien taustatietojen selvittäminen. Ja tarvittaessa myös jo tehtyjen maakauppojen ostajatahojen taustatiedot pitäisi voida selvittää. Olemassa oleva rekisteri ei myöskään tunne ulkomaalaisten osakeyhtiöiden maanomistusta Suomessa. Maanmyyntiä EU:n ulkopuolisille ostajille on vaikea valvoa, kun luotettavaa tietoa kokonaistilanteesta ei ole. Kunnilla ei ole riittävästi osaamista ja mahdollisuutta valvoa EU:n ulkopuolisten tahojen maanostoa. Valvonnan siirtämistä kunnilta valtiolle pitäisi voida ainakin harkita. 

Valtiovallan on varmistettava, että suurten maa-alueiden maakaupat eivät vaaranna Suomen huoltovarmuutta eikä maanpuolustuskykyä. Muun muassa tietoliikenteen sekä sähkön- ja vedenjakelun toimiminen kriisitilanteissa on ehdottomasti varmistettava. 

Valtiovallan on kiinnitettävä myös erityistä huomiota ulkomaalaisten kaupoissa käyttämän rahan alkuperään. Rahanpesun estämiseen on tartuttava entistä tiukemmin elokuussa 2008 voimaan tulleen lain mukaisesti. 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: 

Mitä ministeri aikoo tehdä, että valvonta ja rekisteröinti paranevat ja syntyy kokonaiskuva niistä vaikutuksista, joita kiinteistö- ja maakaupat EU:n ulkopuolisille ostajatahoille aiheuttavat suomalaisessa yhteiskunnassa ja 
mitä ministeri aikoo tehdä ulkomaalaisten ostajien, erityisesti osakeyhtiöiden, taustojen selvittämiseksi ja rahoituksen laillisuuden varmistamiseksi? 

Helsingissä 10 päivänä maaliskuuta 2009 

Aila Paloniemi /kesk