Keskisuomalainen 27.10.2009

MAAKUNTAA EI SAA HAJOTTAA


Peruspalveluministeri Paula Risikon ( kok) elokuussa "puskan takaa" heittämä keskustelunavaus sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä on saanut aikaan melkoisen mylläkän kunnissa ja sairaanhoitopiireissä. Risikon esitys 40-60 sosiaali- ja terveydenhuoltoalueen muodostamisesta hajottaisi nykyiset palvelurakenteet lähes kokonaan. Ehdotus on erikoinen sillä juuri kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä kootut vähintään 20.000 asukkaan yhteistoiminta-alueet jouduttaisiin organisoimaan taas suuremmiksi yksiköiksi ja vakiintuneet pääosin maakuntapohjaiset erikoissairaanhoitopiirit lakkautettaisiin.
Kuten Keskustan puoluehallitus kannanotossaan 10.9 toteaa, esitys lisäisi valtavasti hallinnollista työtä mutta ei antaisi mitään takeita toimivasta lopputuloksesta palvelujen turvaamisen kannalta. Sen sijaan Risikon malli hajauttaisi erikoissairaanhoidon entisestään, johtaisi kovaan kisaan osaajista ja pahentaisi työvoimapulaa. Erikoista mallin lanseeraaminen on siitäkin syystä, että OECD on jo kahdesti huomauttanut Suomea siitä, että erikoissairaanhoito on täällä hajautettu liian pieniin yksiköihin.

Muutama sana tulevaisuuden näkymistä: Samalla kun kuntien ja valtion taloudellinen tila säätelee terveydenhuollon resursointia, terveyspalvelujen kysyntä kasvaa, väestö ikääntyy vauhdilla ja vaatimukset lisääntyvät.Terveydenhuollon suurimmat haasteet liittyvätkin paitsi rahoituspohjan turvaamiseen, myös työvoiman saannin varmistamiseen. Suomessa on tällä hetkellä pohjoismaiden tuottavimmat sairaalat. Terveydenhuoltomme on kansainvälisessä vertailussa edullista ( bkt-osuus 8,3 prosenttia). Työikäisiä sairaanhoitajia meillä on väestömäärään suhteutettuna toiseksi eniten Euroopassa ja lääkäreitäkin väestömäärään suhteutettuna eurooppalainen keskiluku.

Kuntasektorilta poistuu yli 200.000 henkilöä seuraavan 10-15 vuoden kuluessa, eli lähes puolet kunta-alan työntekijämäärästä. Jos kaikki näin avautuvat työpaikat täytettäisiin, tulevasta työvoimasta 70 % pitäisi sijoittua kuntasektorille ! Tämä ei ole mahdollista. On etsittävä uusia keinoja aukon paikkaamiseen. Työtapoja voidaan edelleen kehittää ja tuottavuutta lisätä erityisesti teknologisin keinoin. Informaatioteknologian ennustetaankin muuttavan terveydenhuoltoa enemmän kuin bioteknologian.

Kaikkein huonoimmin Risikon terveydenhuoltomalli sopisi Keski-Suomeen. Maakunta jakaantuisi kolmeen, neljään alueeseen, joilla joko olisi aluesairaalatyyppistä toimintaa tai sitten tätä toimintaa ostettaisiin keskussairaalasta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Erityisvastuualueiden ( esimerkiksi KYS ) merkitys kasvaisi.
Terveydenhuoltolakityöryhmän puolitoista vuotta sitten esittämä sairaanhoitopiirimalli sen sijaan antaisi nykyisen, hyväksi havaitun toimintatavan jatkua Keski-Suomessa. Yhteistyötä lisättäisiin terveyskeskusten kanssa. Muun muassa erikoissairaanhoidon polikliinistä toimintaa siirrettäisiin osin terveyskeskuksiin.

Vaikka Suomessa myös yksittäisillä ministereillä on mielipiteen ilmaisun vapaus, silti niin ison asian kuin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen pitäisi  ehdottomasti olla hallituksen yhteinen asia. Ministeri Risikon lanseeraamaa mallia ei ole hallituksessa sovittu. Keskusta on sitoutunut kunta- ja palvelurakenneuudistukseen ja hallitusohjelman kirjauksiin ja toteuttaa niitä vastuullisesti. Kuten hyvin tiedämme, puitelaki mahdollistaa jo nyt alueelliset erityispiirteet huomioon ottavia ratkaisuja. Keskusta pitää välttämättömänä, että myös jatkossa kaikki kunnat kuuluvat ainakin erikoissairaanhoidon järjestämisessä laajan väestöpohjan kuntayhtymiin, käytännössä maakuntapohjaisiin sairaanhoitopiireihin.
Nyt ei pidä spekuloida uusilla laatikkoleikeillä. Kunnille on yksinkertaisesti annettava työrauha.

Aila Paloniemi
kansanedustaja ( kesk )
Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaosto
www.ailapaloniemi.net