Keskustan ryhmäpuheenvuoro (Aila Paloniemi) ihmisoikeuspoliittisen selonteon
lähetekeskustelussa 9.9.2009
Eduskunnalla on nyt käsiteltävänään järjestyksessään toinen
ihmisoikeuspoliittinen selonteko. Ihmisoikeuksien käsittely valtioneuvoston
selonteon muodossa korostaa ihmisoikeuksien keskeisyyttä hallituksen
kansainvälisessä ja kansallisessa politiikassa. Keskustan eduskuntaryhmä pitää
merkittävänä, että tällä kertaa selontekoon on myös kirjattu aiempaa laajempi
katsaus Suomen omaan ihmisoikeustilanteeseen.
Suomi kiinnittää lähivuosina erityistä huomiota niiden ihmisryhmien oikeuksiin,
jotka joutuvat muita herkemmin eriarvoisen kohtelun kohteeksi. Keskustan
eduskuntaryhmä pitää perusteltuna selonteossa valittuja kansainvälisen
ihmisoikeuspolitiikan painopistealueita: naisten, lasten, vammaisten
henkilöiden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen
oikeuksia. Lisäksi olisimme nähneet tarpeellisena, että romanien oikeudet
olisivat olleet osa painopisteluetteloa.
Vuoden 2004 selonteon antamisen jälkeen ihmisoikeustilanne on muuttunut
osittain ristiriitaisin tavoin. Kansainvälisiä ihmisoikeusstandardeja on viime
vuosien aikana vahvistettu YK:n puitteissa. Vammaisten henkilöiden oikeuksien
yleissopimus ja tahdonvastaiset katoamiset kieltävä yleissopimus ovat
merkittäviä täydennyksiä ihmisoikeusnormistoon. Myönteiseen kehitykseen
kuuluvat myös kuolemanrangaistuksen käytön väheneminen ja edistysaskeleet
kidutuksen vastaisessa toiminnassa. Kielteistä kehitystä edustavat muun muassa
lisääntynyt suvaitsemattomuus kulttuurista ja uskonnollista moninaisuutta
kohtaan, kansainvälisen terrorismin ja sen herättämien reaktioiden luoma pelon
ilmapiiri sekä ruoka- ja finanssikriisien, globalisaation ja ilmastonmuutoksen
aiheuttamat ongelmat ihmisoikeuksiin.
Finanssikriisin olosuhteissa erityisesti taloudellisiin, sosiaalisiin ja
sivistyksellisiin oikeuksiin kohdistuu suuria haasteita. Keskustan
eduskuntaryhmä pitää tärkeänä selonteon linjausta, jonka mukaan taloudellisten,
sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien poliittista merkitystä
vahvistetaan niin, että ne myös käytännössä olisivat tasavertaisia
ihmisoikeuksia verrattuna kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin.
Euroopan unionilla on käytössään laaja keinovalikoima edistää ihmisoikeuksia
kansainvälisesti. Suomen on ihmisoikeuspolitiikassaan jatkossakin toimittava
aktiivisesti EU:n kautta ja vaikutettava sen puolesta, että
ihmisoikeuskysymykset näkyvät unionin ulkosuhdepolitiikassa. Unionin
kansainvälisen uskottavuuden ja vaikuttavuuden kannalta on oleellista, että
unionissa huolehditaan johdonmukaisesti omasta sisäisestä
ihmisoikeustilanteesta. Emme voi väistää vastuutamme myöskään kerjäläisten ja
heidän lastensa ihmisoikeuksista.
Ihmisoikeudet muodostavat kehityksen ja turvallisuuden ohella yhden YK:n
toiminnan peruspilareista. YK:n ihmisoikeustoimintaa on kehitettävä siten,
että järjestön ihmisoikeusneuvostosta tulee vahva ja käytännönläheinen
toimielin, joka pystyy puuttumaan välittömästi ja tehokkaasti maailman eri
puolilla tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa vaatii hallinnolta jatkuvaa
seurantaa ja kiinteää yhteistyötä eri ministeriöiden kesken. Selonteon
kansallinen osuus on avoin kuvaus maamme ajankohtaisista perus- ja
ihmisoikeuskysymyksistä, mutta sitä rasittaa eräiltä osin eri teemojen
käsittelyn epäyhtenäisyys. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä onkin tärkeää,
että seuraavaan ihmisoikeusselontekoon liitetään ihmisoikeuksien kansallinen
toimintaohjelma ja tälle työlle osoitetaan riittävät resurssit.
Selonteossa on nostettu esille ajankohtaisia ihmis- ja perusoikeuskysymyksiä
kiinnittämällä huomiota perheväkivaltaan, asunnottomuuteen, lasten, naisten ja
vammaisten ongelmiin samoin kuin vähemmistöihin kohdistuvaan
suvaitsemattomuuteen ja syrjintään.
Tuore lääninhallitusten selvitys osoittaa vanhustenhoidossa ilmenneen paljon
puutteita. Vanhuksia muun muassa lääkitään liikaa ja sidotaan vuoteisiin
henkilökunnan puutteen vuoksi. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä on syytä
selvittää tarvitaanko vanhustenhoitoon tiukempaa normiohjausta? Arvokkaan
vanhuuden turvaaminen jokaiselle suomalaiselle on tärkeä perus- ja
ihmisoikeuskysymys.
Naisiin kohdistuva väkivalta ja sen laajuus on edelleen vakava
yhteiskunnallinen ongelma Suomessa. Suomi on saanut erityisesti pari- ja
lähisuhdeväkivaltaan liittyviä huomautuksia sekä YK:n poliittisilta foorumeilta
että sopimusvalvontaelimiltä. Tietoisuus ongelmasta on johtanut moniin
toimenpiteisiin. Valmisteilla oleva lainmuutos lievienkin pahoinpitelyjen
saattamiseen yleisen syytteen alaiseksi on tarpeellinen uudistus.
Ihmiskauppa on yksi raaimmista ihmisoikeuksien loukkauksista. Kansainvälinen
lastensuojelujärjestö julkaisi viime viikolla raportin, jonka mukaan yli
viidesosa ihmiskaupan uhreista on alaikäisiä. Monet näistä lapsiuhreista
päätyvät prostituoiduiksi tai muulla tavoin seksiteollisuuden kynsiin.
Raportissa todetaan, että yli puolet kansainvälisen seksikaupan tuotoista tulee
teollisuusmaista.
Ihmiskauppaa esiintyy myös Suomessa. Joitakin rakennusalan ulkomaisia
työntekijöitä on pidetty ihmiskaupan kaltaisissa olosuhteissa, mutta pääasiassa
ihmiskauppa liittyy prostituutioon. Ihmiskauppaa koskevaa rangaistussäännöstä
on sovellettu hyvin harvoin ja ihmiskaupan uhreja on tunnistettu vähän.
Prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa on vaikea näyttää toteen, koska uhrit
eivät uskalla paljastaa todellista tilannetta.
Lakivaliokunta edellytti vuonna 2006, että ihmiskauppaa ja prostituutiota
koskevan sääntelyn toimivuutta seurataan ja siitä annetaan selvitys kolmen
vuoden kuluttua lain voimaantulosta eli lähiaikoina. Tällöin meidän on otettava
kantaa, olisiko seksin ostaminen kiellettävä kaikissa tapauksissa. Ihmiskaupan
ja prostituution läheinen yhteys tulisi olla jokaisen kansalaisen tiedossa.
Lapsen oikeuksien osalta selonteossa kiinnitetään huomiota lasten
tasa-arvoiseen pääsyyn palveluihin ja niiden epätasaiseen laatuun. Erityinen
ongelma on sijaishuollossa olevien lasten laitossijoitusten osuuden kasvu
perhehoidon kustannuksella, mikä ei ole lapsen edun mukainen kehityssuunta.
Koko EU:n alueen ainoan alkuperäiskansan, saamelaisten, oikeuksien kannalta
myönteistä on hallituksen tavoite täyttää kansainvälisen työjärjestön ILO:n
alkuperäiskansan oikeuksia koskevan sopimuksen velvoitteet. Ratkaisu on tehtävä
niin, että samalla pidetään huolta alueen kaikkien asukkaiden oikeuksista
tasapuolisesti. Suomella on erityinen vastuu huolehtia inarin- ja koltansaamen
sekä pohjoissaamen kielen ja kulttuurin säilymisestä.
Suomi on saanut useita huomautuksia oikeudenkäyntien kohtuuttoman pitkästä
kestosta. Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväinen useisiin toimenpiteisiin,
joita selonteossa esitetään asian korjaamiseksi. Kansalaisten oikeusturvan ja
hyvän hallinnon varmistaminen edellyttää, että käsittelyaikojen ja
oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuutta seurataan jatkuvasti oikeusministeriössä
ja eduskunta pidetään asiasta informoituna.
Perus- ja ihmisoikeuksien vahvistaminen edellyttää jatkuvaa ja johdonmukaista
työtä niin kotimaassa kuin maailmalla. Selonteossa esitetty
ihmisoikeusinstituution perustaminen oikeusasiamiehen toimiston yhteyteen on
tärkeä askel ihmisoikeustyön kehittämisessä.