3.4.2009
Braxin vastauksessa selviä puutteita

En aio tyytyä oikeusministeri Tuija Braxin vastaukseen kirjalliseen
kysymykseeni, joka koski maanmyynnin valvontaa EU:n ulkopuolisille tahoille.
Ministerin vastauksessa on selviä puutteita.
Toisin kuin Brax vastauksessaan toteaa, venäläisten ostajien (henkilöiden ja
yritysten) taustojen selvittäminen on täysin mahdotonta, sillä Venäjä on vuoden
2006 jälkeen kieltäytynyt luovuttamasta mitään tietoja kansalaisistaan
ulkomaisille viranomaisille. Myöskään rahanpesulaki ei venäläisten osalta
samasta syystä toteudu.
Huoltovarmuus ei myöskään tarkoita ainoastaan puolustusvoimien tietoverkon
suojausta. Yhtä suuri uhka on normaali sähkö- ja tietoliikenneverkon häirintä.

Ministeri Braxin vastauksessa puhutaan ulkomaalaisten tekemistä
kiinteistökaupoista, vaikka kyse on EU:n ulkopuolisten tahojen kiinteistöjen
ostoista. Suomen viranomaiset voivat tarkistaa Schengen-maiden kansalaisten
taustat. Sama tarkistusmahdollisuus on olemassa myös useimpien Schengen-maiden
ulkopuolisten, niin sanottujen läntisten valtioiden kansalaisten kohdalla.

Vastausta vailla on edelleen kysymys siitä, miten tarkistetaan suuret, yli 30
hehtaarin maakaupat? Näin suuria maa-alueita ei tarvita normaalisti kuin maa-
ja metsätalouden, teollisuuden, kaivostoiminnan tai sotilaallisiin tarpeisiin.
Lainhuutorekisteri on pelkkää tilastointia varten. Siihen eivät kirjaudu kuin
tiedot tapahtuneista kaupoista, tarkistusten kannalta rekisterillä ei ole
juurikaan merkitystä.

Osakekauppojen yhteydessä siirtyvä maaomaisuus jää pääsääntöisesti täysin
pimentoon. Ainoa vaadittava toimenpide on varainsiirtoveroilmoitus, josta ei
ilmene maaomaisuuden määrä.
Poliisiorganisaatiolle ei nykykäytännön mukaan kuulu yksittäisten maakauppojen
taustojen tarkistaminen  Ja vaikka se kuuluisikin, venäläisten kohdalla
tarkistaminen on käytännössä mahdotonta. Eli mikä taho siis suorittaa
tarkistukset?