Keskisuomalainen 12.6.2008

Parempaa avohoitoa

Mielenterveyspalvelujemme kehittäminen on vielä pahasti kesken. Stakes vertaili taannoin mielenterveyden häiriöiden hoitoa Suomessa, muissa pohjoismaissa ja Venäjällä. Ei ollut yllätys, että Suomessa häiriöiden hoito on edelleen hyvin sairaalakeskeistä vaikka mielenterveyslakimme on jo 1990-luvun alusta määritellyt avohoidon ensisijaiseksi hoitomuodoksi. On helppo yhtyä Stakesin arvioon siitä, että hoidon painottuminen sairaaloihin kielii pikemminkin avohoidon jälkeenjääneisyydestä kuin sairaalalaitoksen kehittyneisyydestä.

Avohoidon kehittäminen jäi pahasti 90-luvun laman jalkoihin.

Hallitusohjelmassa kiinnitetäänkin nyt aiheellisesti erityishuomiota lasten, työikäisten ja vanhusväestön mielenterveysongelmien tunnistamiseen, palveluiden saatavuuteen sekä mielenterveystyön osaamiseen. Mitkä syyt sitten selittävät lastensuojelun asiakasmäärän kasvua ja keitä ovat uudet lastensuojelun asiakkaat?

Tampereen, Hämeenlinnan ja Porin seutukunnilla tehdyn selvityksen mukaan uudet asiakkaat tulivat viime vuonna usein niistä perheistä, joissa oli paljon muutoksia, uupumusta ja köyhyyttä. Uusien lapsiasiakkaiden ikä vaihteli mutta murrosikäisten ja alle 3-vuotiaiden osuus nousi hiukan muita suuremmaksi.

Vanhempien uupumus korostui asiakkuuden merkittävimpänä taustatekijänä.

Vanhempien mielenterveysongelmat ja päihteiden väärinkäyttö oli syynä noin joka viidennen lapsen tilanteessa.

Muita syitä olivat ristiriidat perheissä sekä riittämätön vanhemmuus, osaamattomuus ja avuttomuus.

Lasten ja nuorten asiakkuuksien keskeiset taustatekijät olivat kouluvaikeudet ja ristiriidat vanhempien kanssa.

Taustalta löytyi myös mielenterveysongelmia, lapsen tai nuoren fyysistä sairastelua, vammaisuutta tai kehitysviivästymää.

Muutamassa tapauksessa syynä oli lapsen pahoinpitely tai epäily lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Monilla kuntoutujista on kaksoisdiagnoosi

Olen lukuisia kertoja korostanut sekä kotipalvelujen että perhetyön merkitystä lapsiperheiden tukena ja apuna ennen kuin ongelmat käyvät ylipääsemättömiksi.

Myös ehkäisevän lastensuojelun rooli koko palvelujärjestelmässä pitää nostaa sille kuuluvaan arvoonsa. Säästäisimme valtavasti satsaamalla nykyistä enemmän ennaltaehkäisevään työhön.

Mikä sitten on psykiatrisen perhehoidon tilanne tämän päivän Suomessa? Vuonna 2005 psykiatrisessa perhehoidossa oli noin 300 mielenterveyskuntoutujaa.

Yleisimmin kuntoutujat sairastavat skitsofreniaa tai mielenterveysongelmat aiheutuvat päihteiden käytöstä. Monilla kuntoutujista on kaksoisdiagnoosi.

Psykiatriseen perhehoitoon sijoitetaan nyt enemmän myös nuoria, 20–30-vuotiaita aikuisia. Osalla heistä on lapsuusiän kasvatuksen, hoivan ja ohjauksen puutteen vuoksi ongelmia päivittäisen elämän perustaidoissa. Perhehoidossa nämä nuoret opettelevat vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimista, kodinhoitoa ja virastoissa asiointia. Nuorten perhehoitojaksot ovat usein lyhyempiä kuin pitkään sairastaneilla ja kuntoutumisennuste takaisin itsenäiseen elämään on hyvä.

Hieno, uusi toimintamallikin on kehitetty itsenäiseen elämään siirtymistä helpottamaan. Mallissa perhehoidosta kuntoutuvalle tarjotaan mahdollisuus siirtyä perhekodin pihapiirissä olevaan vuokra-asuntoon asumaan. Asukkaan tuki räätälöidään yksilöllisten tarpeiden mukaan.

AILA PALONIEMI

kansanedustaja (kesk.)

Perhehoitoliiton puheenhohtaja

Jyväskylä